Eri mittarityypit muodostavat vaikuttavan kokonaisuuden
Luotettava ja tieteellisesti validi eläinten hyvinvoinnin mittaristo sisältää eläinperäisiä, resurssiperäisiä ja haastatteluperusteisia mittareita. Resurssiperäiset mittarit tekevät tulkinnan eläimen hyvinvoinnin toteutumisesta resurssin saatavuuden perusteella. Esimerkiksi veden saantia ei ole järkevää mitata eläimestä, sillä veden puutteen näkyminen eläimestä olisi jo erittäin kriittinen ongelma. Siksi veden saannin toteutumista on järkevää arvioida vesikuppien määrän, toiminnan ja sijainnin suhteen, jolloin vedensaanti on resurssiperäinen mittari.
Haastatteluihin perustuvat mittarit ovat tilan johtamiseen ja käytäntöihin liittyviä kysymyksiä, kuten laidunkauden pituus, karkeat hyvinvoinnin mittarit kuten eläinten kuolleisuus ja vaikkapa kengittäjän käyntitiheys. Näiden mittareiden arvioinnin tukena tarkastellaan myös kirjanpitoa. Auditointikäynnit pyritään toteuttamaan myös vaihtelevin vuodenajoin, jotta laiduntamista ja esimerkiksi talvikauden jaloittelua voidaan todentaa myös konkreettisesti se näkemällä.
WelfareQuality hyödyntää näitä kaikkia hyvinvoinnin kokonaisarviointiin painottaen kuitenkin selvästi eläinperäisiä mittareita.
Eläinperäiset mittarit
Eläinperäinen mittari on sellainen eläimestä havaittava tekijä, joka on tieteellisessä tutkimuksessa havaittu korreloivan jonkin hyvinvointiin liittyvän muutoksen kanssa. Esimerkiksi naudoilla on havaittu, että lehmä vähentää vuorokauden kokonaismakuulla-oloaikaansa, jos itse makuulle käyminen kestää tiettyä ajanjaksoa pidempään. Sillä taas voi olla negatiivinen vaikutus esimerkiksi lehmän jalkaterveyteen ja maidontuotantoon. Makuulle käymisnopeuden lisäksi heikentyneestä makuumukavuudesta voi kertoa myös muut eläinperäiset mittarit, kuten ihovauriot ja häiriökäyttäytyminen. Ihovauriot taasen eivät, ainakaan lievänä, vähennä lehmän makuullaoloaikaa, mutta ovat mm. infektioriski.
Jokainen eläin on yksilö ominaisuuksiltaan. Laissa voidaan määritellä esimerkiksi makuupaikan koko, jota pienemmässä tilassa keskimäärin kaikkien eläinten makuumukavuus heikkenee, mutta keskimääräistä isompia eläimiä tai muutoin fysiikaltaan poikkeavia yksilöitä se ei huomioi. Niiden eläinten makuumukavuus voi heiketä olosuhteiden keskimääräisestä toimivuudesta huolimatta. Tilalle voikin olla erittäin arvokas tieto, että tietyn rotuiset tai -tyyppiset lehmät vain eivät sovellu heidän navettatyyppiinsä ja ”ongelma” ratkeaa eläinainekseen paneutumalla eikä välttämättä rakenteita muuttamalla.
Käyttäytyminenkin on eläinperäinen mittari
Käyttäytyminen on eläinperäisistä mittareista informatiivisin, mutta myös aikaavievin. Käyttäytymisen arviointi vaatii myös auditoijalta eniten laji- ja asiantuntemusta ja on mittaristona altis virhetulkinnoille. Käyttäytymismittareissa tuleekin pyrkiä samaan systemaattisuuteen kuten vaikka ihovaurioiden arvioinnissa. Mittariksi voidaan määritellä esimerkiksi se, että ihovaurio on vakava, jos se on yli 5 cm halkaisijaltaan, tai siinä on verta tai turvotusta. Samoin negatiivinen sosiaalinen käyttäytyminen voidaan määritellä esimerkiksi lehmien tapauksessa vakavaksi, kun puskuja on vaikkapa yli 10 kappaletta minuutissa. Määrä ei toki saa olla tuulesta temmattu, vaan tietyn rajan ylittävän aggressiivisuuden tulee tutkimuksissa linkittyä vaikkapa heikentyneeseen tuotokseen, terveyteen, tai vaikka tiinehtyvyyden ongelmiin. Näin saadaan toistettavissa oleva käyttäytymisen mittari, jolla on selkeä raja-arvo ja jonka ylittyessä tilalla on, tai se on alttiina jollekin merkittävälle ongelmalle.
Lopuksi
Eläinperäinen mittari on lähes aina luotettavin mittari eläimen hyvinvoinnin reaaliaikaisesta tasosta. Eläinperäiset mittarit myös useimmiten antavat eniten uutta tietoa tilan omistajalle ja auttavat hahmottamaan oman tilan rakenteiden ja ominaisuuksien eläimille asettamia raameja. Onkin toivottavaa, että eläinten hyvinvoinnin mittaristoissa eläinperäiset mittarit näyttelisivät isointa roolia, myös hevosilla.
Teksti: Essi Wallenius
