Hevosten kouluttamisen 10 perusperiaatetta

Hevosten kouluttamisen 10 perusperiaatetta on laadittu ohjeiksi kaikkeen toimintaan hevosten kanssa. Ne ohjaavat tieteellisesti perusteltuihin, toimiviin käytäntöihin harrastuksen lajista tai hevostyypistä riippumatta. Periaatteiden osaaminen on välttämätöntä hevosten hyvinvoinnin ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.

Hevosten kouluttamisen 10 perusperiaatetta on laatinut kansainvälinen tiedeyhteisö ISES eli International Society for Equitation Science. ISES-järjestön tavoitteena on edistää hevosten hyvinvointia ja kehittää hevosten ja ihmisten välistä yhteistyötä tutkittua tietoa hyödyntäen.

Hevosten ja ihmisten hyvinvointi riippuu käytetyistä toimintatavoista ja koulutusmenetelmistä. Kaikessa toiminnassa hevosten kanssa täytyy huomioida seuraavat asiat:

1. Ihmisen ja hevosen turvallisuus

Hevonen on suuri ja nopeasti reagoiva saaliseläin. Turvallisuuden vuoksi on välttämätöntä tulkita hevosen käyttäytymistä oikein. Hevosen käsittelijän on osattava tunnistaa hevosen rento käyttäytyminen sekä havaita muutokset, jotka kertovat hevosen jännittymisestä. Jännittyessään hevonen alkaa ilmaista tarvettaan paeta tai taistella. Toisaalta jännittyminen voi saada hevosen käyttäytymään epätavallisen hitaasti ja eleettömästi.

Turvallisuuden vuoksi on järjestettävä hevoselle ja toiminnalle sopiva ympäristö, selkeät ja rauhalliset toimintatavat ja sopivat varusteet. On tärkeää välttää tilanteita, joissa hevonen joutuu kokemaan kipua, pelkoa tai ahdistusta. Hevosen käsittelijän ja hevosen on oltava sopivia toisilleen.

2. Hevosen lajityypilliset ominaisuudet

Hevosen hyvinvoinnin tarpeet on huomioitava. Hevonen tarvitsee mahdollisuuden liikkua vapaasti mahdollisimman paljon ja käyttää suuren osan päivästään karkearehua pureskellen. Laumaeläimenä sille on tärkeää viettää aikaansa toisten hevosten seurassa ja pystyä koskettamaan toisia hevosia. Yksinoloon on totuteltava vähitellen ja hyvien kokemusten kautta, jotta hevonen osaa tarvittaessa olla rauhallisena lyhytaikaisesti erossa muista hevosista.

Hevosesta vastaavan ihmisen on osattava tunnistaa kipuun viittaavat muutokset hevosen käyttäytymisessä. Kipukäyttäytymisen syyt tulee selvittää ja hoitaa.

Hevonen saattaa pelätä ihmisen eleitä ja käyttäytymistä. Kouluttamisessa ei pidä käyttää hevosen pelotteluun tai alistamiseen (dominanssi) perustuvia toimintatapoja. Sen sijaan kouluttaminen tulee perustua toivotun käyttäytymisen vahvistamiseen.

3. Hevosten aistit ja mielen kyvyt

Hevosen aistit, ajattelun tapa ja kyvyt ovat erilaiset kuin ihmisen. Ihmisen on tunnettava hevosen kykyjen rajat. Niitä ei pidä yliarvioida luullen esimerkiksi hevosen toimintaa tahalliseksi silloin, kun se poikkeaa ihmisen toiveista. Toisaalta kykyjen aliarviointikin voi aiheuttaa ongelmia. On esimerkiksi huomioitava, että hevosella on erinomainen oppimiskyky ja muisti. Hevonen oppii kaikista kokemuksistaan ja sen käyttäytyminen muuttuu kokemusten perusteella.

Hevosen aistit ovat erilaiset kuin ihmisen. Se pystyy kuulemaan, näkemään ja haistamaan sellaistakin, mitä ihmisen aistit eivät pysty havaitsemaan.

Hevonen voi kuormittua henkisesti suurissa muutoksissa ja uusissa tilanteissa, minkä vuoksi uusia asioita opetellessa koulutustilanteet on syytä pitää lyhyinä ja järjestää hevoselle sopivia taukoja.

4. Hevosten tunteet ja mieliala

Hevoset kokevat tunteita, jotka ovat niille merkityksellisiä. Ihmisen ja hevosen yhteistyössä on tärkeää edistää hevosen positiivia tunteita ja kokemusta turvallisuudesta. Negatiiviset tunteisiin ja kipuun liittyvät kokemukset heikentävät hyvinvointia ja voivat aiheuttaa hevoselle kärsimystä.

Ennakoitava, johdonmukainen toiminta luo turvaa. Ihmisen tehtävä on varmistaa, että hevonen tunnistaa käytetyt toimintatavat ja pyynnöt ja on koulutettu reagoimaan niihin sopivasti. Toistuvat myönteiset kokemukset ihmisen kanssa saavat hevosen suhtautumaan positiivisesti seuraaviinkin vuorovaikutustilanteisiin.

Kivun, epämukavuuden ja liiallisen kiihtymyksen sekä pelkoon liittyvien reaktioiden aiheuttamista on vältettävä. Hevonen täytyy opettaa rentoutumaan ihmisen seurassa. On huolehdittava, että rauhoittuminen onnistuu myös työskentelyn tauoilla.

5. Siedättämisen oikea käyttö

Hevosen tulee saada kohdata jännittävät asiat ja tilanteet vaiheittain ja pienissä osissa niin, ettei hevosen pelkokynnys ylity. Tällaista toimintatapaa kutsutaan siedättämiseksi.

Siedättämiseen kannattaa yhdistää vastaehdollistamista. Vastaehdollistamisessa yhdistetään uuteen tai lievästi epämukavaan asiaan positiivisia kokemuksia esimerkiksi ruokapalkintojen avulla. Vastaehdollistamalla voidaan luoda asiasta hevoselle myönteinen käsitys. Tämä saa hevosen suhtautumaan samaan asiaan jatkossakin positiivisesti.

Hevoselle tulee kouluttaa varmoja ja mieluisia taitoja, joita siltä voi pyytää epävarmuutta aiheuttavissa tilanteissa. Tällaiset tehtävät voivat auttaa hevosta rauhoittumaan ja tottumaan.

Epätoivottu käyttäytyminen kannattaa pääasiassa jättää huomiotta ja keskittyä saamaan esille toivottua käyttäytymistä ja vahvistaa sitä (erotteleva vahvistaminen).

On tärkeää välttää ylialtistamista eli hevosen viemistä tilanteeseen, jossa se pelkää tai kokee voimakasta epämukavuutta. Pelon kokeminen aiheuttaa stressiä ja voi johtaa pelon voimistumiseen ja opittuihin pelkoihin.

6. Operantin ehdollistamisen oikea käyttö

Käyttäytymisen seuraukset vaikuttavat siihen, miten mielellään hevonen jatkossa toistaa samaa käyttäytymistä. Hevonen toistaa mielellään toimintaa, jonka se on oppinut johtavan itselleen kannattaviin seurauksiin. Toivottua käyttäytymistä on siis vahvistettava palkitsemalla. Hevonen alkaa vältellä tilanteita ja toimintatapoja, jotka ovat johtaneet sen kannalta epämukaviin eli rankaiseviin seurauksiin.

Myönteisiin tai rankaiseviin seurauksiin liittyy tunnekokemus, joka tulee opituksi mukaan harjoiteltuun käyttäytymiseen. Hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että kouluttaminen perustuu palkitsemiseen eikä rankaisuihin. Koulutettuihin taitoihin liittyvät positiiviset tunteet lisäävät hyvinvointia jatkossakin.

Vahvisteen on seurattava välittömästi toivotusta käyttäytymisestä, jotta hevonen voi oppia käyttäytymisen ja sen seurauksen välisen yhteyden. Pienikin viive voi tehdä oppimisesta hevoselle hankalaa tai mahdotonta.

Paineavut, joita käytetään esimerkiksi ohjilla tai pohkeilla, on keskeytettävä heti, kun hevonen reagoi niihin toivotulla tavalla (negatiivinen vahvistaminen). Paineapujen myötäämiseen kannattaa lisätä positiivinen vahviste (ruokapalkinto tai mieluisa rapsuttaminen) silloin, kun se on mahdollista. Rankaisemista tulee välttää.

Ihmisen epäjohdonmukainen toiminta voi aiheuttaa hevosen käyttäytymisongelmia, kuten aggressiota, apatiaa tai jännittymistä. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi, jos painetta sisältäviä apuja ei vapauteta hevosen käyttäytyessä toivotulla tavalla tai palkitseminen ajoittuu väärään hetkeen.

7. Klassisen ehdollistamisen oikea käyttö

Tapahtumien toistuessa peräkkäin hevonen oppii niiden välisen yhteyden. Esimerkiksi ruoka-astian kolahdus voi saada hevosen ennakoimaan ruokintaa ja trailerin luukun avaaminen lastautumistilannetta. Ensimmäisen asian havaitessaan hevonen siis oppii seuraavan olevan tulossa.

Klassinen ehdollistuminen tulee huomioida koulutuksessa. Esimerkiksi ennen painepyyntöä on syytä käyttää paineetonta merkkiä, jotta hevosella on mahdollisuus välttää paine. Jos hevosta pyydetään hidastamaan vauhtia ohjia kiristämällä, ennen kiristymistä kannattaa käyttää hidastamiseen opetettua äänipyyntöä tai ratsastajan istunnan muutosta. Näin hevosen on mahdollista oppia hidastamaan jo ennen ohjien kiristymistä ja välttää ohjaspaineen kiristyminen kokonaan. Jokaisen painepyynnön tulee samasta syystä alkaa hyvin kevyenä.

8. Käyttäytymisen muokkaamisen oikea käyttö

Koulutettavat asiat tulee jakaa riittävän pieniin, helposti opittaviin osiin. Koulutusta toteutetaan suunnitelmallisesti vaiheesta toiseen edeten. Hyvin suunnitellussa kouluttamisessa hevosen on kaikissa vaiheissa helppo ymmärtää, mitä siltä odotetaan ja onnistua muuttamaan käyttäytymistään toivotulla tavalla. Käyttäytymisen muuttumista kohti tavoitetta vahvistetaan johdonmukaisesti negatiivisella ja / tai positiivisella vahvisteella.

Kouluttamista tehdään aluksi helpossa ja muuttumattomassa ympäristössä, jotta hevonen pääsee oppimaan turvallisesti ja rauhallisena. Sen jälkeen muutoksia tehdään yksi kerrallaan, esimerkiksi kouluttajan, ympäristön tai käytettyjen vihjeiden muuttuessa. Tätä koulutusvaihetta kutsutaan yleistämiseksi.

9. Apujen ja vihjeiden oikea käyttö

Käytettyjen vihjeiden tulee olla selkeitä ja helposti erotettavissa toisistaan. Jokaisella käytetyllä avulla tai vihjeellä voi olla vain yksi merkitys. Vihjeitä tulee käyttää yhtä kerrallaan, etteivät ne peitä toisiaan tai aiheuta hevoselle ristiriitaista tilannetta. 

Liikkeessä annettavat avut tulee ajoittaa hevosen liikemekaniikkaan nähden niin, että hevosen on mahdollista vastata niihin välittömästi.

10. Hevosten kouluttaminen ylläpitämään toimintaa

Hevonen tulee kouluttaa säilyttämään askellaji, vauhti, askelpituus, suunta sekä pään, kaulan ja kehon asento itse niin, että ihminen ei pakota niitä tai ylläpidä niitä jatkuvalla apujen käyttämisellä. Tämä tarkoittaa sitä, että hevoselta odotetaan kouluttamisen edetessä pidempikestoisia suorituksia ennen taukoa tai positiivista vahvistetta. Tavoitteena on, että hevonen osaa jatkaa koulutettuja tehtäviään itsenäisesti, kunnes sitä palkitaan tai se saa vihjeen seuraavasta tehtävästä.

Posterin lähde: https://www.equitationscience.com/ises-training-principles

Teksti ja posteri: Artikkelin on kirjoittanut ja posterin kääntänyt Anna Kilpeläinen Vastuulliset ja kestävät hevosenpidonmallit -hankkeelle. Käännöstyössä avustivat Minna Tallberg ja Kati Tuomola. Hanke on EU:n osarahoittama. Posterin ja tekstin lähteenä on käytetty kansainvälisen tiedeyhteisö International Society for Equitation Science ISES-järjestön laatimaa 10 perusperiaatetta hevosten kouluttamiseen. Alkuperäinen julkaisu on saatavilla osoitteessa: https://www.equitationscience.com/ises-training-principles

Vastuulliset ja kestävät hevosenpidon mallit -hanke 2024-2026. Hanke on EU:n osarahoittama.