Kuluttajien mielipiteitä laidasta toiseen
Aiemmassa blogitekstissä Hevosen hyvinvointi suuren yleisön silmin käsiteltiin hankkeen toteuttamaa kuluttajakyselyä, ja vertailtiin sen tuloksia F.E.I.:n vastaavaan kyselyyn ihmisten suhtautumisesta hevosten hyvinvointiin. Tässä kirjoituksessa käsitellään samaisessa kyselyssä tuhannelle suomalaiselle esitettyjä hevosten, tai ylipäätään eläinten, hyvinvointiin liittyviä väittämiä, joista vastaaja saattoi olla samaa tai eri mieltä (Kuva 1).
Kaksi kolmasosaa (70 %) oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä, että eläinten pitopaikkoja tulisi valvoa ulkopuolisen toimesta. Ulkopuolisen asiantuntijan tekemä säännöllinen valvonta voidaan mieltää esimerkiksi laadunhallinnallisena arviointina, jota tehdään koulutettujen auditoijien toimesta. Virallisen eläinsuojeluvalvonnan ylin viranomainen on Maa- ja metsätalousministeriö, jonka ohjauksessa Ruokavirasto valvoo keskushallinnon viranomaisena lakien, asetusten ja säännösten noudattamista. Aluehallintovirastoissa valvontaa hoitavat läänineläinlääkärit, ja kunnissa kunnaneläinlääkäri, poliisi ja terveystarkastaja. Muita valvontaviranomaisia ovat lisäksi teurastamojen valvontaeläinlääkärit ja rajaeläinlääkärit.
Kyselyn väittämän mukaisesti suurin osa koki, että ”Eläinten kouluttamisen tulisi aina perustua positiivisen vahvistamiseen”, sillä 74 % oli samaa mieltä. Kuitenkin nykytietoon peilaten hieman ristiriitaisesti 45 % vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että ihmisen pitää saavuttaa johtaja-asema eläimen kanssa toimiessa. Vain 13 % oli täysin tai jokseenkin eri mieltä. Väittämä ei toki avaa, miten johtajuus tässä määritellään, ja siitä voi olla hyvinvkin erilaisia näkemyksiä.
Eläinten liika inhimillistäminen, hevosten arvaamattomuus sekä voimankäyttö ison eläimen kanssa jakoivat mielipiteitä, mikä onkin ymmärrettävää, jos omaa hevostaustaa ei ole. Eniten vastauksia tuli kohtaan ”en samaa enkä eri mieltä”, ja vastaukset hajosivat asteikolla suhteellisen tasaisesti.
Varusteiden, kuten kuolainten, raipan ja kannusten, oikea käyttö niin, etteivät ne satuta hevosta, sai selkeästi eniten (27 %) ”en osaa sanoa”-vastauksia. Tässäkin näkyi vastaajien empiminen, ettei heillä kenties ole riittävästi tietoa ja tuntemusta arvioidakseen varusteiden käyttöä. Viidennes oli täysin tai jokseenkin eri mieltä, eli jonkinlainen jakautuneisuus varusteiden käytön hyväksyntään on havaittavissa.
Myös F.E.I.:n tuloksissa hevosten koulutus (14 %), varusteiden ja urheilualueiden turvallisuus (14 %) sekä hevosen ja ratsastajan yhteistyön sujuvuus (13 %) nostettiin esiin asioina, joista haluttaisiin kuulla lisää, jotta luottamus hevosten hyvinvointiin paranisi.
Hevosilla ja poneilla ratsastaminen pääsääntöisesti hyväksyttiin, koska kielteisen väittämän kanssa oli eri mieltä 61 %. Vain 7 % oli sitä mieltä, että hevosilla ei tulisi ratsastaa. Tämä on suht yhteneväinen F.E.I.:n kansainvälisen kyselyn tuloksiin, jossa 11 % vastaajista valitsi kaikkein todennäköisimmäksi vaihtoehdon ”Ei ole hyväksyttävää käyttää hevosia urheilussa”.
Seuraava blogiteksti, joka julkaistaan viikolla 27, käsittelee samoja väittämiä, mutta asiantuntijoiden näkökulmasta.
Teksti: Terhi Thuneberg
