Ratkaisut ja asetelmat muuttavat negatiivisen positiiviseksi ja päinvastoin
Kuvitellaan tilanne: olet ostamassa taloa ja olet pyytänyt asiantuntijalta talon kuntotarkastuksen ennen lopullista päätöstäsi. Asiantuntija listaa tarkastusprotokollan mukaan talossa havaittuja ongelmia ja mahdolliseen arvoon vaikuttavia tekijöitä. Olet hänelle kiitollinen tiedoista, mutta samalla pelko ison ostopäätöksen tekemistä kohtaan kasvaa. Sillä välin taloa myyvä henkilö ahdistuu vieressä. Hän ei tiennyt näistä ongelmista mitään, eikä yrittänyt niitä tarkoituksella peitellä. Päätät vetäytyä kaupasta ja myyjä menettää kaupan. Oliko kaupan menetys asiantuntijan vika, kun hän toi esiin ongelmia? Vai etkö sinä ollutkaan valmis vanhaan taloon kaikkien sen vikojen kanssa? Vai eikö myyjä ollut selvittänyt riittävästi talonsa kuntoa ennen pyyntihinnan asettamista? Kenelle tieto tässä skenaariossa oli negatiivista ja miksi?
Kuvitellaan toinen tilanne: olet ostanut vanhan talon. Tilaat paikalle vanhojen talojen remontointiin erikoistuneen asiantuntijan tekemään remonttitarvekartoituksen. Hän listaa tarkastusprotokollan mukaan talossa havaittuja ongelmia ratkaisuehdotuksineen. Hän asettaa havaintonsa eri tasoille. Korkeimmaksi hän nostaa ongelmat, jotka nopeasti kasvavat isoiksi, jos ne jätetään tulevaisuuteen. Toiselle tasolle hän listaa sellaiset asiat talossa, jotka voivat odottaa vuoden jos toisenkin, mutta joihin tulee kiinnittää huomiota 5-10 vuoden sisällä ja alimmalla tasolla ovat kaikki ne asiat, jotka talossa ovat vallan mainiosti ja niihin ei tarvitse remonttibudjettia säästellä. Olet hänelle kiitollinen tiedoista ja alat suunnitella budjettia ja toimenpiteitä talon hyvän kunnon ylläpitämiseksi myös tulevaisuudessa. Kenelle tieto tässä skenaariossa oli negatiivista? Jos ei ollut, miksi ei? Olihan lista ongelmista sama kuin ensimmäisessäkin skenaariossa.
Jälkimmäisessä skenaariossa kenenkään talous ei saanut suurta kolhua (riippuen toki remppatarpeiden laajuudesta), eikä kukaan tullut nolatuksi. Ennen kaikkea sinä teit hyvin eri päätöksiä tiedon perusteella näissä tapahtumissa ja pyysit samaa tietoa eri tarkoitukseen. Entä miten ensimmäinen tilanne muuttuu, jos myyjällä olisi ollut esittää havaitut ongelmat jo ennestään, eikä häntä olisi yllätetty? Olisiko sinulla ostajana ollut luottavaisempi olo ostopäätöksestä, jos tiedossa olevat ongelmat olisi kerrottu sinulle myyjän toimesta, jota vahvistettiin vain ulkopuolisella kuntotarkastuksella?
Tietyn protokollan kanssa toimimisessa on se etu, että kaikki kohdellaan tasaväkisesti. Kaikkien taloa arvioidaan samoin kriteerein ja riskianalyysein. Lisäksi, kun tietoa kerätään samalla menetelmällä kaikilta, havainnot saadaan myös mittakaavaan. Vanhan talon ostajalle vikalista voi kuulostaa pahalta, mutta se kuulostaa paljon vähemmän uhkaavalta, kun todetaan, että Suomessa tämän vuosiluvun taloista vain 20 % pääsee näin hyvään tulokseen kuntotarkastuksessa.
Tätä mielikuvaa voi soveltaa myös eläinten hyvinvoinnin auditointiin. Siinä käytetään tiettyä, kaikille samaa protokollaa, jonka avulla havaitaan haasteita ja vahvuuksia. Auditointi ei vaadi eläinten pitopaikalta sinällään mitään, kuten ei remonttikartoituskaan talonomistajalta. Se on tietoa, jota voi joko hyödyntää tai olla hyödyntämättä. Hyvinvointiauditoinnin tuloksia voidaan toki tulevaisuudessa hyödyntää auditoinnin ulkopuolisissa järjestelmissä. Talon ostaja voi asettaa tietyn kuntotarkastustuloksen suodattimeksi etsiessään asuntojen myyntisivustolta uutta kotiaan ja niin voi kuvitteellisesti toimia vaikkapa ratsastuksen harrastaja tulevaisuudessa uutta harrastuspaikkaa etsiessään.
Tietoa voi joko ottaa vastaan ahdistuneena, tai tulevaisuuden suunnitelmien avuksi. Se miten asiantuntijan tuottamaan tietoon suhtautuu eläinten pitäjä, asiakas (kuluttaja tai vaikka ratsastuskouluoppilas) ja muu yleisö riippuu siitä, mitä vaikutuksia tiedolla on, miten sitä käytetään ja tarjoaako tieto ratkaisuja havaittuihin haasteisiin.
Mittarit hevosten hyvinvoinnin arviointiin-hanke toteuttaa yllä kuvatun kaikille yhtenäisen protokollan, jolla hevosten hyvinvoinnin tasoa voidaan arvioida. Se, miten protokollaan tulevaisuudessa hyödynnetään palvelemaan hevosten hyvinvoinnin edistymistä parhaalla mahdollisella tavalla, on koko hevosalan yhteisen pohdinnan paikka.
Teksti: Essi Wallenius
