Tutkimus ja käytäntö lyövät kättä webinaarissa

Katse hevosen hyvinvointiin-seminaari syyskuussa keräsi kuulijoita runsain mitoin, ja saa jatkoa webinaarina perjantaina 11.11. Pääpuhujina webinaarissa ovat tutkimusyritysjohtaja, tietokirjailija Helena Telkänranta, ratsastuksenohjaaja, eläintenkouluttaja Anna Kilpeläinen ja kotieläintieteiden maisteri Essi Wallenius. Kaikki kolme ovat yksimielisiä siitä, että hevosten käyttäytymis- ja hyvinvointitutkimuksissa on tapahtunut merkittävää edistymistä viimeisten 10–15 vuoden aikana.

Hyvinvointi vaikuttaa myös taloudelliseen kannattavuuteen

Helena Telkänranta on eläinten käyttäytymistieteen tohtori, joka on työskennellyt tutkijana Helsingin yliopistossa sekä Bristolin yliopistossa Britanniassa. Suomessa hänet tunnetaan myös moninkertaisesti palkittuna tietokirjailijana. Nykyään hän johtaa perustamaansa tiedeviestintä- ja tutkimusyritystä nimeltä Arador Innovations. Yritys mm. kehittää kumppaniyritystensä kanssa virtuaalitodellisuutta, mobiilipelejä ja muuta visuaalista, digitaalista ja interaktiivista mediaa eläintieteellisen tiedon tuomiseksi ammattilaisten ja harrastajien ulottuville.

Tutkimuksen saralta Helena nostaa yhdeksi tärkeäksi edistysaskeleeksi kipuilmeiden kartoittamisen: mitkä asiat hevosen ilmeessä kertovat luotettavasti, että hevonen kokee kipua. Tästä niin sanotusta kipuilmeestä on julkaistu jo kymmenisen tutkimusta. Kipuilmeelle ominaista on muun muassa huulten jännittyminen, korvien pitäminen joko epäsymmetrisesti tai vinossa asennossa taakse- ja sivuillepäin, tuijottava katse ja silmän yläpuolella olevan pienen ilmelihaksen jännittyminen. Epäsymmetrisellä asennolla tarkoitetaan tässä pitkään jatkuvaa korvien asentoa, ei sitä, että hevonen hetkellisesti kääntelee korviaan eri suuntiin kuunnellessaan jotakin ääntä.

Tutkimuksissa on saatu selville lisää myös kipua ilmentävästä käyttäytymisestä hevosen käytön aikana. Helena listaa käyttäytymisiä, jotka ovat osoittautuneet yleisemmiksi kipua kokevilla hevosilla kuin kivuttomilla (joskin myös kivuton hevonen voi tehdä näitä ollessaan stressaantunut): ”Käyttäytyminen eroaa ilmeistä siinä, että vain osa käyttäytymismuodoista kertoo nimenomaan kivusta, osa taas yleisemmin stressistä: pään heittely, korvien taaksepäin suuntautunut asento, suun avaaminen, kielen työntäminen esiin, haluttomuus työskennellä, vastusteleminen varusteiden pukemisen tai satulavyön kiristämisen aikana sekä työskentely tavalla, joka näyttää siltä kuin hevosella olisi kiire.”

Tutkimusta on tehty jonkin verran Suomessakin, esimerkiksi tutkimus eri kuolaintyyppien vaikutuksesta suuvaurioihin kenttäratsastus- ja ravihevosilla. Toistaiseksi suomalaista tutkimusta on kuitenkin ollut melko vähän.

Hyvinvoinnin vaikutus taloudelliseen kannattavuuteen on sekin ala, jota on toistaiseksi tutkittu melko vähän. Tähänastiset tutkimustulokset kuitenkin viittaavat siihen, että vaikutukset saattavat olla suurempia kuin olemme aiemmin arvanneetkaan. Etenkin se, kokeeko hevonen kroonista stressiä ja kuinka vakavana, vaikuttaa monella eri tavalla sen terveyteen ja käyttäytymiseen. Krooninen stressi lisää muun muassa mahahaavan esiintymistä, mikä puolestaan vaikuttaa kilpailumenestykseen. Se myös heikentää tammojen hedelmällisyyttä ja lisää hevosen taipumusta takajaloille nousuun, pukitteluun ja muihin sellaisiin käyttäytymisiin, jotka aiheuttavat ratsastajalle loukkaantumisriskin. Myös koulutusmenetelmien valinnalla on tutkimuksissa havaittu taloudellisia vaikutuksia. Positiivisella vahvistamisella koulutetut hevoset oppivat nopeammin kuin pakotteilla koulutetut, jolloin kuluu vähemmän kouluttajan työaikaa, ja niiden stressitaso on matalampi.

Tutkimustieto tarjoaa arvokasta antia myös sen arvioimiseen, mitkä asiat ovat hevosen hyvinvoinnille erityisen tärkeitä. Hevonen on erittäin sosiaalinen laumaeläin, ja sen hyvinvoinnille on erittäin hyödyllistä saada viettää aikaa sellaisten hevosyksilöiden kanssa, joiden kanssa se tulee hyvin toimeen. Riittävän laajat tarhat tai laitumet ehkäisevät aggressiivisuutta, ja mahdollisuus koskettaa toista hevosta sisätiloissakin lisää seuran tuottamaa hyvinvointihyötyä. Toinen keskeisen tärkeä asia hyvinvoinnille on luonnollisesti se, että hevosen ei tarvitsisi kokea kipua ja pelkoa. Muita olennaisimpia asioita ovat muun muassa tilaisuus liikkumiseen myös vapaasti monipuolisessa ympäristössä kuten vaihtelevalla laitumella, mahdollisuus syödä luontaisesti eli etsiä ruokaa eri puolilta pitkin päivää sekä hyvää unenlaatua ja makuulla nukkumista edistävä alusta ja ympäristö.

Hevosalalla opetellaan soveltamaan käyttäytymistutkimuksia

Anna Kilpeläinen on ollut toteuttamassa vuodesta 2016 alkaen hevosten käyttäytymisen, kouluttamisen ja hyvinvoinnin koulutusta KPEDU:ssa ja opettanut lukuisia lyhytkursseja mm. eläinten kouluttamisen ammatti- ja erikoisammattitutkinnoissa useissa eri oppilaitoksissa. Annan yritys Pedaequest tarjoaa mm. verkkokursseja ja laajempia opetuskokonaisuuksia käytännön harjoittelupäivineen.

Webinaarissa Anna paneutuu hevosen stressiin ja kipukäyttäytymiseen. ”Tutkimus eläinten stressistä ja kivusta, niiden vaikutuksista ja kokemuksesta etenee harppauksin”, kertoo Anna. ”Viime vuosikymmeninä eläinten sisäiseen kokemusmaailmaan on päästy aivan uudella tavalla käsiksi, kun tutkimuslaitteistot ovat kehittyneet huimasti ja tutkijoiden taito järjestää onnistuneita tutkimusolosuhteita ja -järjestelyjä kehittyy.”

Annan mukaan on jo osoittautunut, että ihmisen ja eläinten kyky kokea kipua ja stressiä on perusteiltaan samankaltainen: ”Hevosala on vahvasti käytännön osaamiseen ja perinteisiin nojaava ala, joka opettelee nyt uusilla osa-alueilla, kuten käyttäytymistutkimuksessa, ottamaan vastaan ja soveltamaan tutkittua tietoa käytäntöön. Oman haasteensa aiheuttaa, että suurin osa tutkimuksesta tehdään muualla kuin Suomessa ja sen tavoittaminen vaatii kielitaitoa. Suomessa osataan ottaa vastaan tieteellistä tutkimusta, ja tieto leviää kohtuullisen hyvin. Silti vaatii aikaa, että totuttuja käytäntöjä osataan jäsentää uuden tiedon avulla, vahvistaa hyviä käytäntöjä ja kehittää niitä, joissa löytyy kehitettävää. Uusi tieto ei aina anna valmiita malleja, miten sitä tulisi soveltaa, vaan se täytyy usein käytännössä oppia kokeilujen kautta.”

Anna painottaa, että Suomessa kaikkien tahojen tulisi seurata uutta tutkimusta aktiivisesti, lisäkouluttaa alalla toimivia, ja rakentaa selkeitä käytäntöjä tiedon välittämiseen. ”Uudemmat tutkimusalueet liittyen kognitioon, oppimiseen ja käyttäytymiseen tarvitsevat nähdäkseni vielä lisää toimivia järjestelmiä. Ylipäätään elinikäisen oppimisen, kouluttautumisen ja toiminnan kehittämisen mallin tulisi olla osa toimintaa hevosalallakin. Tulevaisuuden hevosala uudistuu jatkuvasti ja vielä nykyistäkin nopeammin, ja siihen tarpeeseen on pystyttävä vastaamaan.”, toteaa Anna.

Resurssiperäisistä hyvinvoinnin mittareista eläinperäisiin

Essi Wallenius on perehtynyt mm. eläinten kansainväliseen hyvinvointiprotokollaan ja toimii sertifioituna nautojen ja siipikarjan Welfare Quality-auditoijana Armenta Benessi-yrityksessään. Tällä hetkellä Essi on Mittarit hevosen hyvivoinnin arviointiin-hankkeen asiantuntijana.

Euroopassa on jo kehitetty muutamia eri versioita hevosten hyvinvoinnin mittaristoista. Yhtenä tehtävänä on ollut selvittää aiemmin koostetut ja Suomelle sosioekonomisesta näkökulmasta merkitykselliset mittaristot. ”Hyvinvoinnin mittaristojen kehittämisessä tieteellisen tiedon lisäksi tärkeää on myös arviointiin tarvittava aika, mittareiden toistettavuus ja niiden vertailukelpoisuus. Samoin on otettava huomioon mittareiden vaativuus: esimerkiksi kuka arviointeja voi tehdä. Erityisesti näistä mittaamisteknisistä syistä hevosen hyvinvoinnille oleellisia osa-alueita on aiemmissa järjestelmissä korvattu resurssivaatimuksin.” toteaa Essi, ja jatkaa: ”Tämä on korostunut etenkin hevosten makuu- ja lepokäyttäytymisen mahdollisuuksien arvioinnissa sekä hevosten sosiaalisen käyttäytymisen eri muotojen arvioinnissa. Naudoilla monipuolinen sosiaalisen käyttäytymisen mittari arvioi eläinten välistä positiivista ja negatiivista vuorovaikutusta, sen määrää ja tiheyttä. Hevosilla sama mittari on aiemmin typistetty arvioimaan vain hevosten fyysistä mahdollisuutta ylipäätään olla kosketuksissa toisiinsa.”

Näihin aiheisiin hanke pureutuu jatkossa enemmän. ”Kunnianhimoisesti tavoittelemme Suomeen sellaista versiota hevosten hyvinvoinnin mittaristosta, mikä arvioi hevosen hyvinvointia eläimestä itsestään – myös näissä vaativammissa mittaamisen osa-alueissa.”, miettii Essi.

Tekstin kokosi haastattelujen pohjalta Terhi Thuneberg