Hevosen varustamiskäyttäytyminen
Hevoset oppivat ennakoimaan tapahtumia, jos asiat seuraavat toisiaan aina samassa järjestyksessä. Hevoset voivat esimerkiksi oppia, mitä seuraa ihmisen tietystä toimintatavasta tai tietyn esineen ilmestymisestä näkyviin. Kun ihminen tuo satulan tai silat hevosen luokse, hevonen yleensä odottaa, että ne nostetaan sen selkään.
Tapahtumien lisäksi hevonen oppii ennakoimaan niitä tuntemuksia, joita se aiemmilla kerroilla on tuntenut samassa tilanteessa. Jos hevonen on aiemmilla kerroilla jännittänyt satuloimista, se saattaa muutamien kertojen jälkeen jännittää jo nähdessään satulan lähestyvän. Hevonen ilmaisee kokemuksiaan ja tunteitaan käyttäytymisellään.
Hevosen käyttäytymisen perusteella on siis mahdollista arvioida sen tämänhetkisiä ja aiempia kokemuksia eri asioihin liittyen. Aiemmin samassa tilanteessa tyytyväisyyttä ja rauhallisuutta kokenut hevonen odottaa tilannetta jatkossakin levollisesti. Iloa ja mielihyvää sisältäneitä asioita hevonen odottaa kiinnostuneena ja jopa innokkaana. Tilanteita, jotka ovat sisältäneet epämukavia asioita kuten kipua tai pelkoa, hevonen odottaa jännittyneenä ja varuillaan.
Käyttäytymisen arviointi
Hevosella on sille ominainen käyttäytymisvalikoima, joka pysyy melko samanlaisena. Hevoseen tutustumalla voi oppia ennakoimaan, miten hevonen ilmaisee tyytyväisyyttään, jännittymistään ja rentoutumistaan. Kouluttaminen ja esimerkiksi kipu voivat kuitenkin muuttaa hevosen käyttäytymistä paljonkin.
Hevosten stressiin liittyvää käyttäytymistä on tutkittu runsaasti ja tieteellisesti pystytään tunnistamaan kiihtymykseen, pelkoon ja kipuun liittyviä käyttäytymisen muotoja.
Hyvinvoinnin arviointi varustamistilanteessa
Hevosen käyttäytyminen varustamistilanteessa kertoo sen tämänhetkisestä kokemuksesta tai aiemmista kokemuksista samassa tilanteessa. Varustamistilanteita voidaan arvioida VAI arvioidaan hyvinvointitarkastuksissa sellaisilla hevosilla, joiden arkeen se kuuluu. Varustamiskäyttäytymisen arviointiin on valittu seurattavaksi sellaisia käyttäytymisen muotoja, joiden tiedetään ilmaisevan hevosen stressiä tai kipua. On tärkeää havainnoida myös hevosen ilmeitä ja asentoja, jotta huomataan, jos varustamisen yhteydessä ilmenee esimerkiksi epänormaalin passiivista käyttäytymistä.
Varustamiskäyttäytymisen mittaamisessa havainnoidaan seuraavia käyttäytymismuotoja. Jotta normaalia käyttäytymisvaihtelua ei vielä tulkittaisi alentuneeksi hyvinvoinniksi, yhden tai kahden käyttäytymismuodon esiintymistä ei huomioida. Jos eri käyttäytymismuotoja näkyy varustamisen aikana useampia, on jo todennäköistä, että hevosen hyvinvointi on alentunut.
Luimisteleminen
Hännällä huiskiminen (paitsi, jos johtuu esim. hyönteisistä)
Steppailu (vähintään kolme perättäistä jalansiirtoa)
Pään heilauttaminen
Varustajan puremisyritys
Rakenteiden pureminen (kuten kalterit tai sitomiseen käytetyt riimunnarut), hampaiden liu´uttaminen esim. kaltereita pitkin
Jalan nostaminen potkaisua varten tai potkiminen
Pään kääntäminen vatsaa kohti
Kuolainten pureskeleminen (5 sekuntia kuolainten pukemisen jälkeen vähintään kahdesti)
Toistuva haukottelu
Kuopiminen (vähintään kahdesti)
Apaattisuus
Apaattinen käyttäytyminen
Tilanteissa, joissa hevonen ei pysty vaikuttamaan itselleen epämukaviin tilanteisiin käyttäytymisellään, se saattaa lakata yrittämästä. Tällaista voi tapahtua, jos ihminen ei helpota tilannetta hevoselle, vaikka hevonen ilmaisisi kipuaan tai pelkoaan tai jos hevosta vastaavassa tilanteessa rankaistaan käyttäytymisestään. Tällöin käyttäytyminen voi muuttua tavalla, jota voidaan kutsua esimerkiksi apatiaksi, passivoitumiseksi, sulkeutumiseksi tai käyttäytymisen sammumiseksi. Tähän ilmiöön liittyy myös niin kutsuttu opittu avuttomuus.
Hetkellinen passivoituminen, josta hevonen nopeasti taas valpastuu ja reagoi normaalisti, voi olla eri asia kuin opittu avuttomuus. Silti lyhytkestoinenkin passivoituminen voi kertoa stressiin liittyvästä muutoksesta käyttäytymisessä.
Opittu avuttomuus kertoo pysyvämmistä ja vaikeammista muutoksista hevosen käyttäytymisessä. Se voi ilmetä hevosen kyvyttömyytenä tai haluttomuutena yrittää paeta uhkaavaa tai stressaavaa tilannetta, vaikka se olisi mahdollista. Hevonen voi seisoa epänormaalin liikkumatta, näyttää välinpitämättömältä tai väsyneeltä, eikä yritä yrittää löytää ulospääsyä tilanteesta. Hevonen ei tässä tilassaan reagoi normaalisti yrityksiin saada sitä valpastumaan. Opittu avuttomuus on voimakas stressitila.
Passivoitumisen tai opitun avuttomuuden yhteydessä voidaan havaita seuraavia muutoksia:
Hevosen elekieli vähenee huomattavasti.
Hevosen kaula pysähtyy liikkumattomaksi, useimmiten melko jäykkään, matalaan asentoon.
Hevosen silmien ilmeikkyys vähenee tai loppuu, katse samenee ja vaikuttaa kääntyvän sisäänpäin. Silmäluomet voivat painua osittain kiinni.
Kasvojen lihaksissa saattaa näkyä kireyttä.
Hevosen korvat ovat pysähtyneesti paikallaan, hieman takaviistossa.
Hevonen ei seuraa normaalisti ympäristön tapahtumia korvillaan tai katseellaan.
Hevonen ei lainkaan reagoi ympäristön tapahtumiin tai reagoi epänormaalin hitaasti.
Hevonen ei ota kontaktia ihmiseen.
Hevonen ei ole kiinnostunut rapsutuksista tai välttämättä edes makupalasta.
Hevonen reagoi osaamiinsa pyyntöihin kankeasti tai epänormaalin hitaasti.
Muutokset on helpointa havaita, jos pääsee seuraamaan käyttäytymisen muutosta normaalista passiiviseksi tai takaisin normaaliksi.
Stressaantuneen käyttäytymisen aiheuttajia
Ihmisen toimintatapa
- Ihmisen tapa toimia varustamistilanteessa on hevoselle merkityksellinen. Kovakouraisuus tai yllättävät ja oudot otteet saattavat pelottaa hevosta. Jos hevonen pääsee säikähtämään käsittelyä, sen käyttäytyminen voi alkaa nopeastikin muuttua. Rauhallinen, tuttu ja ennakoitava toimintatapa on hevoselle tärkeä.
Varusteiden sopivuus ja käyttö
- Suitset, kuolaimet, satulat, silat ja muut hevosilla käytetyt varusteet saattavat aiheuttaa kipua tai epämukavuutta, jos ne eivät ole sopivia tai jos niillä aiheutetaan hevoseen voimakasta painetta. On tärkeää tunnistaa käyttäytymismuutokset, jotka saattavat kertoa varusteiden sopivuuden tai käytön ongelmista.
Kipu ja pelko työskentelyssä
- Hevonen voi varustamistilanteessa ennakoida kokemuksiaan työskentelystä. Siksi mahdolliset kehon kiputilat tai työskentelyyn liittyvä pelko saattavat näkyä varustamistilanteessa.
Muu kiinnostavampi toiminta
- Jos hevoselle on tarjolla muuta mieluisampaa tekemistä, kuten syömistä varustamisen sijaan, se saattaa vältellä varustamista. Tällainen käyttäytyminen on yleensä kuitenkin helppo erottaa negatiivisista kokemuksista johtuvasta stressistä.
- Koulutustaitoisen ihmisen on helppo opettaa hevonen tulemaan mielellään varustettavaksi palkitsemalla hevosta johdonmukaisesti toivotusta käyttäytymisestä. Jos käyttäytyminen ei muutu tavanomaisella kouluttamisella, hevosella on todennäköisesti jokin suurempi syy vältellä varustamistilannetta.
Liikkeelle lähtemisen odottaminen kiihtyneenä
- Hevonen voi reagoida varustamiseen kiihtyneesti myös tilanteessa, jossa sen kanssa on ollut tapana lähteä heti varustamisen jälkeen liikkeelle ripeästi. Hevonen saattaa odottaa liikkeelle lähtemistä valmiiksi korkeassa vireystilassa. Tällöin käyttäytymisessä ei kuitenkaan näy tyypillisiä kipuun tai negatiiviseen stressiin liittyviä merkkejä.
- Kannattaa huolehtia, että tallista lähtemisestä ei heti seuraa kiihdyttäviä asioita. Käyttäytymistä voidaan muuttaa myös palkitsemalla hevosta rauhallisuudesta ja opettamalla, että liikkeelle pääsee, kun odottaa rauhallisesti.
- Voimakas kiihtymys on aina stressitila, vaikka hevosen tunnekokemus olisi myönteinen. Stressi kuormittaa elimistöä, joten on syytä huolehtia hevosen rauhallisuudesta tilanteissa, joissa korkealle vireystilalle ei ole tarvetta. Maltillisesti käyttäytyvä hevonen on myös turvallisempi itselleen ja ympäristölleen.
- Jos käyttäytyminen ei toimintaa muuttamalla ja hevosta kouluttamalla muutu, kiihtymyksen taustalla saattaa olla jokin hyvinvointiongelma.
Lähteitä:
Brubaker, L., & Udell, M. A. R. (2016). Cognition and learning in horses (Equus caballus): What we know and why we should ask more. Behavioural Processes, 126, 121–131. https://doi.org/10.1016/J.BEPROC.2016.03.017
de Grauw, J. C., & van Loon, J. P. A. M. (2016). Systematic pain assessment in horses. The Veterinary Journal, 209, 14–22. https://doi.org/10.1016/J.TVJL.2015.07.030
Dyson, S. (2022). The Ridden Horse Pain Ethogram. Equine Veterinary Education, 34(7), 372–380. https://doi.org/10.1111/EVE.13468
Lesimple, C. (2020). Indicators of Horse Welfare: State-of-the-Art. Animals 2020, Vol. 10, Page 294, 10(2), 294. https://doi.org/10.3390/ANI10020294
Olczak, K., Nowicki, J., & Klocek, C. (2016). Motivation, stress and learning – Critical characteristics that influence the horses’ value and training method – A review. Annals of Animal Science, 16(3), 641–652. https://doi.org/10.1515/AOAS-2015-0093
Squibb, K., Griffin, K., Favier, R., & Ijichi, C. (2018). Poker Face: Discrepancies in behaviour and affective states in horses during stressful handling procedures. Applied Animal Behaviour Science, 202, 34–38. https://doi.org/10.1016/J.APPLANIM.2018.02.003
Teksti: Anna Kilpeläinen
Kuvat: Minna Tallberg (myös artikkelin kansikuva)
