Hevosten sosiaalinen käyttäytyminen

Hevosten myönteinen laumakäyttäytyminen tuttujen, ystävällisten lajikumppaneiden kanssa on yksi tärkeimmistä hevosen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Hevonen viettää lähes kaiken aikansa lajitovereidensa lähellä, jos sillä on siihen mahdollisuus. Laumassa pysyminen on ollut hevosille elintärkeää lajin kehittymisen aikana, ja se on edelleen välttämätöntä niiden hyvinvoinnille. Laumaelämään kuuluu näköyhteys laumatovereihin, mahdollisuus koskettaa ja viettää aikaa lähellä mieluisimpia kumppaneita ja yhteinen elämänrytmi, jossa esimerkiksi lepääminen ja syöminen tehdään yhdessä. Hevosille tyypillinen laumakoko on melko pieni, yleensä alle kymmenen eri-ikäistä hevosta. Laumassa vaihtuvuus on vähäistä ja samat hevoset elävät yhdessä vuodesta toiseen.

Ihmisten rakentamissa ympäristöissä ei aina ole mahdollista järjestää hevoselle lajinomaista laumaa. Tilat voivat olla laumalle liian ahtaat tai hevosten vaihtuvuus tiheää, jolloin hevoset joutuisivat jatkuviin muutoksiin. Aina, kun mahdollista, kannattaa pyrkiä järjestämään hevoselle edes yksi mieluisa lajikumppani, jonka kanssa se saisi viettää mahdollisimman suuren osan päivästä. Lajikumppanin seurassa eläminen on kaikille hevosille erittäin tärkeää. Jos samassa tilassa oleminen ei onnistu, kosketusyhteys aidan tai seinän yli tai läpi voi sekin lisätä hyvinvointia merkittävästi. On joka tapauksessa tärkeää, että hevoset haluavat vapaaehtoisesti kontaktiin ja ovat sopuisia.

Hevosten myönteinen vuorovaikutus ja hyvinvointi

Hevosten laumakäyttäytymisen vaikutusta hyvinvointiin voidaan arvioida tarkkailemalla niiden keskinäistä vuorovaikutusta. Tutkimusten mukaan vapaaehtoinen, sopuisa läheisyys on luotettavin mittari laumakäyttäytymisen hyvinvointia lisäävästä vaikutuksesta. Hevoset, jotka haluavat viettää aikaansa toistensa lähellä ja koskettavat toisiaan ystävällisesti, kokevat todennäköisesti olonsa mukavaksi. Tämä käyttäytymisen muoto on valittu mittaamisen kohteeksi hyvinvointiarvioinnissa.

Tutkimuksissa on havaittu ystävällisissä väleissä olevien hevosten usein myös rapsuttelevan toisiaan. Tätäkin käyttäytymistä käytetään merkkinä hyvinvoinnista, jos molemmat osapuolet osallistuvat keskinäiseen hoivaamiseen ja rapsuttelun tahti on rauhallinen. Tavanomaista kiihtyneempää tai yksipuolista rapsuttelua voi toisinaan esiintyä hevosille stressaavissa, esimerkiksi liian ahtaissa olosuhteissa.

Hevosten keskinäinen leikki voi myös kertoa hyvinvoinnista. Leikin ei kutenkaan voida katsoa olevan riittävän luotettava hyvinvoinnin mittari lyhytaikaisessa arvioinnissa. Tämä johtuu siitä, että leikkiä esiintyy melko satunnaisesti. Sitä ei siis välttämättä ehditä nähdä arvioinnin aikana. Leikki saattaa tutkimusten mukaan joskus olla myös hevosten tapa reagoida kipuun tai helpottaa keskinäistä stressiään.

Negatiivisten kokemusten ilmaiseminen laumassa

Hevoset ilmaisevat negatiivisia kokemuksiaan laumassa väistelemällä ja välttelemällä laumakumppaneitaan, sekä viimekädessä aggressiivisuudella. Hyvinvoivassa laumassa selkeä alistuminen ja aggressiivisuus ovat harvinaisia.

Keskenään tuttujen hevosten välillä aggressiivisuus liittyy yleensä olosuhteisiin. Jos hevosilla on liian vähän tilaa, ne joutuvat liikkumaan ja olemaan lähempänä toisiaan kuin ne haluaisivat. Tämä lisää epäsopua. Ruokintatilanteessa voi syntyä kiistoja, jos kaikkien hevosten ei ole mahdollista syödä yhtä aikaa. Hevosen kipu tai muu stressaantuneisuus voi myös ilmetä aggressiivisuutena tai alistuvuutena.

Muutokset laumassa

Lauman jäsenten vaihtuessa aggressiivisuus on tavallisempaa. Tutkimusten mukaan aggressiivisuuteen vaikuttaa erityisesti hevosten käytössä oleva tila sekä resurssien kuten ruokintapaikojen sijoittelu. Luonnollisissa olosuhteissa lauman uusi tulokas viettäisi aluksi aikaa melko kaukana muista hevosista ja sulautuisi osaksi muuta laumaa vähitellen. Tyypillisesti lauman uudelleenjärjestymiseen kuluu aikaa viikko tai enemmän. Uusien hevosten tutustuttaminen laumaan kannattaa tehdä vähitellen ja suuressa tilassa, jossa resursseja on runsaasti. Esimerkiksi laidunaikana hevosten yhdistäminen onnistuu yleensä helpoiten.

Heikentyneen hyvinvoinnin tunnusmerkit

Hyvinvoinnin heikentymistä arvioitaessa seurataan sellaisia hyvinvoinnin alenemiseen tieteellisesti yhdistettyjä käyttäytymismuotoja, jotka voidaan määritellä ja tunnistaa riittävän luotettavasti. Mittaristoon on valittu yleisimpiä aggressiivisen käyttäytymisen muotoja.

Voimakas negatiivinen käyttäytyminen:

Lievä negatiivinen käyttäytyminen:

HUOM! Aggressio on kahden kauppaa ja vastaanottavan hevosen tulisi reagoida hyökkäykseen ainakin lievästi, jotta se katsotaan aggressiiviseksi yhteenotoksi 

Talliolosuhteissakin hevosten käyttäytymisestä voi havainnoida samoja asioita. Kun hevosen tarpeet tyydyttyvät hyvin ja sillä on turvallinen ja miellyttävä olo tallissa, se käyttäytyy levollisesti, ystävällisesti ja kiinnostuneesti. Hyvässä ympäristössä myös lepääminen onnistuu hyvin. Tallissakin hevoselle on tärkeää voida nähdä ja koskettaa mieluisia lajikumppaneita. Toisaalta hevosella tulee olla mahdollisuus vetäytyä kauemmas muista hevosista niin, että se voi halutessaan välttää kontaktin. Hyvinvointimittaristossa sosiaalista käyttäytymistä arvioidaan kuitenkin vain yhdessä pidettäviltä hevosilta ulkoilualueilla ja pihatto-olosuhteissa.

Lähteitä:

Hartmann, E., Søndergaard, E., & Keeling, L. J. (2012). Keeping horses in groups: A review. Applied Animal Behaviour Science, 136(2–4), 77–87. https://doi.org/10.1016/J.APPLANIM.2011.10.004

Henderson, A. J. Z. (2007). Don’t Fence Me In: Managing Psychological Well Being for Elite Performance Horses. JOURNAL OF APPLIED ANIMAL WELFARE SCIENCE, 10(4), 309–329. https://doi.org/10.1080/10888700701555576

Krueger, K., Esch, L., Farmer, K., & Marr, I. (2021). Basic needs in horses?—a literature review. Animals, 11(6), 1798. https://doi.org/10.3390/ANI11061798/S1

Luz, M. P. F., Maia, C. M., Pantoja, J. C. F., Neto, M. C., & Puoli Filho, J. N. P. (2015). Feeding Time and Agonistic Behavior in Horses: Influence of Distance, Proportion, and Height of Troughs. Journal of Equine Veterinary Science, 35(10), 843-848.e1. https://doi.org/10.1016/J.JEVS.2015.08.004

Zeitler-Feicht, M. H., Hartmann, E., Erhard, M. H., & Baumgartner, M. (2024). Which affiliative behaviour can be used as a valid, reliable and feasible indicator of positive welfare in horse husbandry? In Applied Animal Behaviour Science (Vol. 273). https://doi.org/10.1016/j.applanim.2024.106236

---

Teksti: Anna Kilpeläinen
Kuvat: Minna Tallberg (myös artikkelin kansikuva)