Hyvinvoiva hevonen – mitä se käytännössä tarkoittaa? Osa 4. Hyvät pito-olosuhteet: liikunta, sosiaaliset suhteet ja ruokintakäytännöt

Pito-olosuhteet vaikuttavat vahvasti hevosten hyvinvointiin. Tiedonkeruu ja -analysointi tallien resursseista ja toimintatavoista on tarpeellista, koska kaikille hyvinvointiin vaikuttaville tekijöille tallien toiminnassa ei ole eläinperäisiä mittareita. Tallien pito-olosuhteet ja toimintatavat vaikuttavat hevosten hyvinvoinnin perustekijöihin, kuten liikkumisvapauteen, sekä sosiaalisten kontaktien mahdollisuuksiin ja lajityypillisten käyttäytymistarpeiden toteutumiseen. Näiden lisäksi vaikutusta on muun muassa myös makuumukavuudella ja lämpötilan sopivuudella (Dalla Costa ym. 2014), joista voi lukea lisää edellisestä artikkelista.

Liikkuminen

Hevonen on luotu liikkumaan pitkiä matkoja kävellen, samalla ravintoa etsien. Luonnossa vapaana liikkuessaan hevonen käyttää ravinnon etsimiseen 16–18 tuntia vuorokaudessa, jolloin se kävelee jopa 20 km matkan. Kesyhevoset taas kulkevat keskimääräisesti vain 7,5 km päivässä (Hampson ym. 2010). Luonnollisissa oloissa elävien hevosten päivä jakautuu valon mukaan. Ne käyttävät vuorokaudessa eniten aikaa ruoan etsimiseen sekä lepoon (Auer ym. 2021; Hausberger ym. 2016).

Karsinoissa pitäminen luo täten hevosille hyvinvointihaasteen. Vapaa liikunta edistää hevosten fyysistä kuntoa, sekä vähentää selkäkipujen ja mahahaavojen syntymisen riskiä (Graham-Thiers ja Bowen 2013; Löckener ym. 2016; McGreevy ym. 2011). Hevosten hyvinvoinnin käyttäytymismittareissa on nähty parannus jo lyhyen laitumella olon jälkeen, joskin verikokeissa näkyvien, stressiperäisten arvojen korjaantuminen kestää pidempään. Tutkimukset osoittavat myös, että jopa pitkään yksittäiskarsinoissa eläneet ja ihmisen kontrollin alla ulkoilleet hevoset tottuvat nopeasti laitumella oloon (Lesimple 2020).

Ulkoilun tuomat hyödyt ovat suurimmat, jos ulkoilualue on kooltaan suuri, sen maasto ja kasvivalikoima on monipuolista sekä terveellistä. Tarhoissa vapaa, tai lähes vapaa heinä lisää hyvinvointia (Graham-Thiers ja Bowen 2013). Parhaat hyödyt hevonen saa laiduntamisesta, jos se pääsee jo varsana laitumelle. Runsas laiduntaminen ennen vieroitusta kehittää varsan luustoa ja lihaksistoa, mikä taas vähentää loukkaantumisriskiä vanhemmalla iällä (Rogers ym. 2012). Oleellista on, että hevosten liikkuminen on pääsääntöisesti monipuolista ja omaehtoista (McLean ja McGreevy 2010). Kaikkein terveellisintä hevoselle on liikkuminen ilman kuormaa, kuten satulaa tai ratsastajaa selässä (McGreevy ym. 2011).

Sosiaaliset suhteet

Laumassa liikkuminen ja laumadynamiikka ovat hevoselle luontaisia tarpeita, joten niiden mahdollistaminen on hevosen fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille tärkeää (Goodwin 2010). Hevonen on sosiaalinen eläin, joka muodostaa vahvoja suhteita lajitovereihinsa (Sigurjónsdóttir ym. 2003). Sosiaalisten suhteiden tarjoaminen on oleellista myös varsoille, joilla sosiaalisten taitojen normaali kehittyminen vaatii samanikäisten, sekä vanhempien lajitovereiden läsnäolon (Fureix ym. 2012; Visser ym. 2008).

Hevosten pitäminen yksin on nykyään kuitenkin yleistä, vaikka laumassa liikkumisen vaikutus hevosten hyvinvointiin on arvokasta. Yleensä hevosten omistajat pelkäävät, että hevosten loukkaantumisriski kasvaa, kun niitä pidetään yhdessä muiden hevosten kanssa, koska laumassa hevoset liikkuvat enemmän ja usein leikkivät keskenään (Hartmann ym. 2012). Jørgensen ym. (2009) tekemän tutkimuksen mukaan laumassa pito ei kuitenkaan välttämättä lisää loukkaantumisten määrää.

Ruokintakäytännöt

Hevosen ruoansulatusjärjestelmän toiminnalle ja hyvinvoinnille tärkeää on saada kuitupitoista rehua jatkuvasti (Colombino ym. 2022). Laiduntaminen laadukkaalla laitumella on hevoselle ravitsemuksellisesti terveellisintä (Molle, Cannas, ja Gregorini 2022). Laiduntamisen kaltaisen ruokinnan ottamisella osaksi tallien käytäntöjä voidaan edesauttaa hevosten terveyttä ja hyvinvointia. Näin tapahtuu usein niin kutsutuilla aktiivitalleilla, joiden sisä- ja ulkotilat on suunniteltu motivoimaan hevosten luontaista käyttäytymistä sijoittamalla tiloihin useita eri ruokintapaikkoja (Hartmann ym. 2012).

Etenkin se, mitä rehuja hevosille syötetään, on tärkeää. Sen lisäksi ruokintatiheydellä ja karkearehun määrällä on vaikutusta hevosten hyvinvointiin. Korkeaenergiset, viljapohjaiset rehut, sekä pitkät ruokintavälit heikentävät hevosen ruoansulatusjärjestelmän toimintaa ja altistavat kaviokuumeelle, ähkylle ja mahahaavoille (Al Jassim ja Andrews 2009; Colombino ym. 2022). Tutkimusten mukaan erityisesti suuret tärkkelyspitoisuudet rehustuksessa ovat haastavia hevosen ruoansulatusjärjestelmälle (Luthersson ym. 2009).

Yhteenveto

Omaehtoinen ja monipuolinen liikunta, sekä sosiaalisten suhteiden mahdollistaminen lisäävät hevosten hyvinvointia. Sen lisäksi ne kuuluvat hevosten perustarpeisiin. Karkearehun saanti mahdollisimman vapaasti ja hevosen ruoansulatusjärjestelmälle sopiva väkirehuruokinta ovat oleellisessa osassa hevosen terveyttä. Kaikkiin näihin tekijöihin vaikuttavat hevosten pito-olosuhteet ja tallien toimintatavat. Tallien pito-olosuhteita voi pyrkiä muuttamaan hevoselle luonnonmukaisemmiksi ottamalla esimerkiksi mallia niin kutsutuista aktiivitalleista. Työaikaa- ja voimaa voi säästää hyödyntämällä muun muassa ruokinta-automaatteja.

Lähteet

Al Jassim, Rafat A. M., ja Frank M. Andrews. 2009. ”The Bacterial Community of the Horse Gastrointestinal Tract and Its Relation to Fermentative Acidosis, Laminitis, Colic, and Stomach Ulcers”. The Veterinary clinics of North America. Equine practice 25(2):199–215. https://doi.org/10.1016/j.cveq.2009.04.005.

Auer, Ulrike, Zsofia Kelemen, Veronika Engl, ja Florien Jenner. 2021. Activity Time Budgets-A Potential Tool to Monitor Equine Welfare? Animals (Basel) 11(3):850. https://doi.org/10.3390/ani11030850.

Colombino, Elena, Federica Raspa, Maria Perotti, Domenico Bergero, Ingrid Vervuert, Emanuela Valle, ja Maria Teresa Capucchio. 2022. ”Gut health of horses: effects of high fibre vs high starch diet on histological and morphometrical parameters”. BMC veterinary research 18(1):1–338. https://doi.org/10.1186/s12917-022-03433-y.

Dalla Costa, E., L. Murray, F. Dai, E. Canali, ja M. Minero. 2014. Equine on-farm welfare assessment: a review of animal-based indicators. Animal Welfare 23(3):323–41. https://doi.org/10.7120/09627286.23.3.323.

Fureix, Carole, Marie Bourjade, Séverine Henry, Carol Sankey, ja Martine Hausberger. 2012. ”Exploring aggression regulation in managed groups of horses Equus caballus”. Applied animal behaviour science 138(3–4):216–28. https://doi.org/10.1016/j.applanim.2012.02.009.

Goodwin, D. 2010. ”The importance of ethology in understanding the behaviour of the horse”. Equine Veterinary Journal 31(S28):15–19. https://doi.org/10.1111/j.2042-3306.1999.tb05150.x.

Graham-Thiers, Patricia M., ja L. Kristen Bowen. 2013. Improved Ability to Maintain Fitness in Horses During Large Pasture Turnout. Journal of equine veterinary science 33(8):581–85. https://doi.org/10.1016/j.jevs.2012.09.001.

Hampson, Ba, Jm Morton, Pc Mills, Mg Trotter, Dw Lamb, ja Cc Pollitt. 2010. Monitoring distances travelled by horses using GPS tracking collars. Australian Veterinary Journal 88(5):176–81. https://doi.org/10.1111/j.1751-0813.2010.00564.x.

Hartmann, Elke, Eva Søndergaard, ja Linda J. Keeling. 2012. Keeping horses in groups: A review. Applied Animal Behaviour Science 136(2–4):77–87. https://doi.org/10.1016/j.applanim.2011.10.004.

Hausberger, Martine, Carole Fureix, ja Clémence Lesimple. 2016. Detecting horses’ sickness: In search of visible signs. Applied animal behaviour science 175:41–49. https://doi.org/10.1016/j.applanim.2015.09.005.

Jørgensen, Grete Helen Meisfjord, Linn Borsheim, Cecilie Marie Mejdell, Eva Søndergaard, ja Knut Egil Bøe. 2009. Grouping horses according to gender—Effects on aggression, spacing and injuries. Applied Animal Behaviour Science 120(1–2):94–99. https://doi.org/10.1016/j.applanim.2009.05.005.

Lesimple, Clémence. 2020. Indicators of Horse Welfare: State-of-the-Art. Animals (Basel) 10(2):294. https://doi.org/10.3390/ani10020294.

Luthersson, N., K. Hou Nielsen, P. Harris, ja T. D. H. Parkin. 2009. Risk factors associated with equine gastric ulceration syndrome (EGUS) in 201 horses in Denmark. Equine Veterinary Journal 41(7):625–30. https://doi.org/10.2746/042516409×441929.

Löckener, Sandra, Sven Reese, Michael Erhard, ja Anna-Caroline Wöhr. 2016. Pasturing in herds after housing in horseboxes induces a positive cognitive bias in horses. Journal of veterinary behavior 11:50–55. https://doi.org/10.1016/j.jveb.2015.11.005.

McGreevy, P., A. McLean, P. Buckley, F. McConaghy, ja C. McLean. 2011. ”How riding may affect welfare: What the equine veterinarian needs to know”. Equine veterinary education 23(10):531–39. https://doi.org/10.1111/j.2042-3292.2010.00217.x.

McLean, Andrew N., ja Paul D. McGreevy. 2010. ”Horse-training techniques that may defy the principles of learning theory and compromise welfare”. Journal of veterinary behavior 5(4):187–95. https://doi.org/10.1016/j.jveb.2010.04.002.

Molle, Giovanni, Antonello Cannas, ja Pablo Gregorini. 2022. ”A review on the effects of part-time grazing herbaceous pastures on feeding behaviour and intake of cattle, sheep and horses”. Livestock science 263:104982. https://doi.org/10.1016/j.livsci.2022.104982.

Rogers, Chris W., Charlotte F. Bolwell, Jasmine C. Tanner, ja P. Rene van Weeren. 2012. ”Early exercise in the horse”. Journal of veterinary behavior 7(6):375–79. https://doi.org/10.1016/j.jveb.2012.01.003.

Sigurjónsdóttir, Hrefna Snorrason, Anna Thórhallsdóttir, ja Machteld van Dierendonck. 2003. ”Social Relationships in a Group of Horses without a Mature Stallion”. Behaviour 140(6):783–804.

Visser, E. Kathalijne, Andrea D. Ellis, ja Cornelis G. Van Reenen. 2008. ”The effect of two different housing conditions on the welfare of young horses stabled for the first time”. Applied animal behaviour science 114(3–4):521–33. https://doi.org/10.1016/j.applanim.2008.03.003.