Suututkimus hyvinvointimittarina?
Mittarit hevosen hyvinvoinnin arviointiin -hankkeen tavoitteena on kehittää tutkittuun tietoon perustuva hevosten hyvinvointimittaristo, jonka tulee olla helposti käytettävissä. Työ hankkeessa on edennyt tutkitun tiedon kokoamisen ja olemassa olevien mittareiden kartoituksen jälkeen pilotointivaiheeseen, jossa aloitetaan hyvinvointimittareiden soveltuvuuden testaaminen. Yksittäisiä mittareita ja lopulta koko mittaristoa on tarpeellista testata laajasti talleilla. Ensimmäisten asioiden joukossa hankkeessa haluttiin selvittää, kuinka hevosen suun etuosan tutkimus soveltuisi osaksi kehitettävää hyvinvointimittaristoa.
”Aiemmista mittaristoista, kuten AWIN Horse Protocol, validoituja, eli tieteellisesti perusteltuja, mittareita onneksi löytyy monesta hyvinvoinnin osa-alueesta. Osassa aiemmin käyttöön otetuista mittareista tutkittu tieto on kuitenkin karttunut siinä määrin, että se pitää ottaa huomioon nykyaikaista mittaristoa kehitettäessä. Yksi näistä on hevosen suututkimus. Aiemmin on tyydytty tarkastamaan suun ulkopuolisia osia mahdollisten kuolainvaurioiden varalta. Onneksi Kati Tuomola on ansiokkaasti luotsannut laadukasta tietoa väitöstutkimuksessaan hevosten suun vaurioista ja siitä, kuinka suuri osa (jopa 90%) mahdollisista vaurioista jää huomaamatta, jos suun sisälle ei katsota.” valottaa hankkeen asiantuntija Essi Wallenius suututkimuksen testauspäivän taustoja.
Suututkimuksen testauspäivä järjestettiin Keski-Pohjanmaan ammattiopistolla Kpedu Kaustisella helmikuussa. Testauspäivän tavoitteena oli saada tietoa suututkimuksen käyttökelpoisuudesta hyvinvointimittarina. Kuinka paljon aikaa tutkimus vie osana auditointikäyntiä? Entä millainen perehdytys on riittävä, jotta saadaan yhteneväisiä ja luotettavia hyvinvointipisteytyksiä auditoijasta riippumatta? Kuinka helposti suututkimus on toteutettavissa talleilla?
Testauspäivän teoriaosuuteen ja kuvatesteihin osallistui kolmisenkymmentä hevosalan opiskelijaa ja opettajaa. Käytännön osuuteen tallilla puolestaan osallistui samasta joukosta kaksikymmentä auditoijakokelasta ja kaksitoista Kpedu Kaustisen opetushevosta.
Testauspäivän alkuun auditoijakokelaat saivat kuulla ja nähdä kuvista miltä hevosen terve suu näyttää, minne vauriot yleensä tulevat ja millaisilta vauriot voivat näyttää? Tuomola kävi seikkaperäisesti läpi millä perusteella vaurio luokitellaan vanhaksi tai akuutiksi ja milloin suu on terve. Luentoa seurasi kuvatesti, jossa auditoijakokelaille näytettiin kolmekymmentä kuvaa hevosten suista. Kuvat vaihtuivat tiuhaan tahtiin ja auditoijakokelaan tuli ripeästi pystyä luokittelemaan suu terveeksi tai mahdollinen vamma vanhaksi tai akuutiksi. Tämän jälkeen kuvat näytettiin vielä nopealla tahdilla toiseen kertaan.
Kuvat: Testipäivään osallistui 12 Kpedu Kaustisen opetuskäytössä olevaa ravi- ja ratsuhevosta (kuva vasemmalla) Kuva: Jenni Suolaniemi. Testipäivän asiantuntijana toimi ravi- ja kenttähevosten kuolaimiin liittyvistä suuvaurioista väitellyt eläinlääkäri Kati Tuomola (kuva oikella).
Tallille siirryttäessä Tuomola demonstroi hevoselle tehtävän suututkimuksen toteutuksen ja kertoi vinkkejä työn sujuvuuteen ja työturvallisuuteen liittyen. Suututkimus tehdään aina riittävän tehokasta otsalamppua apuna käyttäen, muutoin on mahdotonta nähdä mahdollisia vaurioita. Hevosen kielestä pidetään kiinni määrätietoisesti, mutta samalla hevosen liikkeitä mukaillen. Tutkimuksen tavoiteaika on yhdestä kahteen minuuttia per hevonen.
Tuomola opasti jokaisen auditoijakokelaan kädestä pitäen suututkimuksen tekoon, joka oli koulutuksen viimeinen vaihe. Tämän jälkeen kokelaat olivat valmiita tekemään suututkimuksen itsenäisesti kolmelle hevoselle. Kokelas kirjasi lomakkeelle havaintonsa, eli määritti suun joko terveeksi tai mahdollisen vamman akuutiksi tai vanhaksi, samaan tapaan kuin kuvatesteissä aiemmin. Tuloksista ei hiiskuttu muille, vaan jokainen teki päätöksen itsenäisesti. Auditoijakokelaiden tuloksia ja käytettyä aikaa verrattiin Tuomolan itsensä tekemiin havaintoihin – hän oli tutkinut jokaisen testissä olleen hevosen testipäivän aamuna ja kirjannut tulokset ylös. Testipäivänä kerättyä tietoa ja kokemuksia voidaan hyödyntää arvioitaessa suututkimuksen soveltuvuutta yhdeksi hyvinvointimittariksi.
”Arvioimme siis opiskelijoiden välistä luotettavuutta vauriokuvien luokittelussa noin tunnin perehdytyksellä aiheeseen. Sitten siirryimme talliin ja arvioimme kauanko yhden hevosen tutkiminen kesti yhden ohjauksen jälkeen ja kuinka hyvin opiskelijat tekivät yhtenevät havainnot hevosista. Kerromme tuloksista mittareiden käyttökelpoisuuden näkökulmasta myöhemmin, kun excelit on näpytelty ” Wallenius täsmentää.
Tilaisuus oli haastava mutta mieleinen oppimiskokemus myös testiin osallistuneille auditoijakokelaille. Säännöllistä suututkimusta voi hyödyntää tallien omavalvonnassa mahdollisten hevosen suun etuosan limakalvovaurioiden havaitsemiseen. ”Olen aina tiennyt kuolaimiin liittyvistä suuvaurioista, mutta en ole tajunnut, että suutarkastus on näinkin helppo ja nopea tehdä itse. Voin hyödyntää tänään oppimaani jatkossa hevostenhoitajan työssä.” kommentoi hevostenhoitajaopiskelija Jamina Nättylä päivän päätteeksi.
Teksti: Marjo Kaivolahti-Koukkari
