Hevosten kouluttamisen 10 perusperiaatetta

Hevosten kouluttamisen 10 perusperiaatetta on laadittu ohjeiksi kaikkeen toimintaan hevosten kanssa. Ne ohjaavat tieteellisesti perusteltuihin, toimiviin käytäntöihin harrastuksen lajista tai hevostyypistä riippumatta.
Periaatteiden osaaminen on välttämätöntä hevosten hyvinvoinnin ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.

Hevosten kouluttamisen 10 perusperiaatetta on laatinut kansainvälinen tiedeyhteisö ISES eli International Society for Equitation Science. ISES-järjestön tavoitteena on edistää hevosten hyvinvointia ja kehittää hevosten ja ihmisten välistä yhteistyötä tutkittua tietoa hyödyntäen.

Hevosten ja ihmisten hyvinvointi riippuu käytetyistä toimintatavoista ja koulutusmenetelmistä. Kaikessa toiminnassa hevosten kanssa täytyy huomioida seuraavat asiat:

1. Ihmisen ja hevosen turvallisuus

Hevonen on suuri ja nopeasti reagoiva saaliseläin. Turvallisuuden vuoksi on välttämätöntä tulkita hevosen käyttäytymistä oikein. Hevosen käsittelijän on osattava tunnistaa hevosen rento käyttäytyminen sekä havaita muutokset, jotka kertovat hevosen jännittymisestä. Jännittyessään hevonen alkaa ilmaista tarvettaan paeta tai taistella. Toisaalta jännittyminen voi saada hevosen käyttäytymään epätavallisen hitaasti ja eleettömästi.

Turvallisuuden vuoksi on järjestettävä hevoselle ja toiminnalle sopiva ympäristö, selkeät ja rauhalliset toimintatavat ja sopivat varusteet. On tärkeää välttää tilanteita, joissa hevonen joutuu kokemaan kipua, pelkoa tai ahdistusta. Hevosen käsittelijän ja hevosen on oltava sopivia toisilleen.

2. Hevosen lajityypilliset ominaisuudet

Hevosen hyvinvoinnin tarpeet on huomioitava. Hevonen tarvitsee mahdollisuuden liikkua vapaasti mahdollisimman paljon ja käyttää suuren osan päivästään karkearehua pureskellen. Laumaeläimenä sille on tärkeää viettää aikaansa toisten hevosten seurassa ja pystyä koskettamaan toisia hevosia. Yksinoloon on totuteltava vähitellen ja hyvien kokemusten kautta, jotta hevonen osaa tarvittaessa olla rauhallisena lyhytaikaisesti erossa muista hevosista.

Hevosesta vastaavan ihmisen on osattava tunnistaa kipuun viittaavat muutokset hevosen käyttäytymisessä. Kipukäyttäytymisen syyt tulee selvittää ja hoitaa.

Hevonen saattaa pelätä ihmisen eleitä ja käyttäytymistä. Kouluttamisessa ei pidä käyttää hevosen pelotteluun tai alistamiseen (dominanssi) perustuvia toimintatapoja. Sen sijaan kouluttaminen tulee perustua toivotun käyttäytymisen vahvistamiseen.

3. Hevosten aistit ja mielen kyvyt

Hevosen aistit, ajattelun tapa ja kyvyt ovat erilaiset kuin ihmisen. Ihmisen on tunnettava hevosen kykyjen rajat. Niitä ei pidä yliarvioida luullen esimerkiksi hevosen toimintaa tahalliseksi silloin, kun se poikkeaa ihmisen toiveista. Toisaalta kykyjen aliarviointikin voi aiheuttaa ongelmia. On esimerkiksi huomioitava, että hevosella on erinomainen oppimiskyky ja muisti. Hevonen oppii kaikista kokemuksistaan ja sen käyttäytyminen muuttuu kokemusten perusteella.

Hevosen aistit ovat erilaiset kuin ihmisen. Se pystyy kuulemaan, näkemään ja haistamaan sellaistakin, mitä ihmisen aistit eivät pysty havaitsemaan.

Hevonen voi kuormittua henkisesti suurissa muutoksissa ja uusissa tilanteissa, minkä vuoksi uusia asioita opetellessa koulutustilanteet on syytä pitää lyhyinä ja järjestää hevoselle sopivia taukoja.

4. Hevosten tunteet ja mieliala

Hevoset kokevat tunteita, jotka ovat niille merkityksellisiä. Ihmisen ja hevosen yhteistyössä on tärkeää edistää hevosen positiivia tunteita ja kokemusta turvallisuudesta. Negatiiviset tunteisiin ja kipuun liittyvät kokemukset heikentävät hyvinvointia ja voivat aiheuttaa hevoselle kärsimystä.

Ennakoitava, johdonmukainen toiminta luo turvaa. Ihmisen tehtävä on varmistaa, että hevonen tunnistaa käytetyt toimintatavat ja pyynnöt ja on koulutettu reagoimaan niihin sopivasti. Toistuvat myönteiset kokemukset ihmisen kanssa saavat hevosen suhtautumaan positiivisesti seuraaviinkin vuorovaikutustilanteisiin.

Kivun, epämukavuuden ja liiallisen kiihtymyksen sekä pelkoon liittyvien reaktioiden aiheuttamista on vältettävä. Hevonen täytyy opettaa rentoutumaan ihmisen seurassa. On huolehdittava, että rauhoittuminen onnistuu myös työskentelyn tauoilla.

5. Siedättämisen oikea käyttö

Hevosen tulee saada kohdata jännittävät asiat ja tilanteet vaiheittain ja pienissä osissa niin, ettei hevosen pelkokynnys ylity. Tällaista toimintatapaa kutsutaan siedättämiseksi.

Siedättämiseen kannattaa yhdistää vastaehdollistamista. Vastaehdollistamisessa yhdistetään uuteen tai lievästi epämukavaan asiaan positiivisia kokemuksia esimerkiksi ruokapalkintojen avulla. Vastaehdollistamalla voidaan luoda asiasta hevoselle myönteinen käsitys. Tämä saa hevosen suhtautumaan samaan asiaan jatkossakin positiivisesti.

Hevoselle tulee kouluttaa varmoja ja mieluisia taitoja, joita siltä voi pyytää epävarmuutta aiheuttavissa tilanteissa. Tällaiset tehtävät voivat auttaa hevosta rauhoittumaan ja tottumaan.

Epätoivottu käyttäytyminen kannattaa pääasiassa jättää huomiotta ja keskittyä saamaan esille toivottua käyttäytymistä ja vahvistaa sitä (erotteleva vahvistaminen).

On tärkeää välttää ylialtistamista eli hevosen viemistä tilanteeseen, jossa se pelkää tai kokee voimakasta epämukavuutta. Pelon kokeminen aiheuttaa stressiä ja voi johtaa pelon voimistumiseen ja opittuihin pelkoihin.

6. Operantin ehdollistamisen oikea käyttö

Käyttäytymisen seuraukset vaikuttavat siihen, miten mielellään hevonen jatkossa toistaa samaa käyttäytymistä. Hevonen toistaa mielellään toimintaa, jonka se on oppinut johtavan itselleen kannattaviin seurauksiin. Toivottua käyttäytymistä on siis vahvistettava palkitsemalla. Hevonen alkaa vältellä tilanteita ja toimintatapoja, jotka ovat johtaneet sen kannalta epämukaviin eli rankaiseviin seurauksiin.

Myönteisiin tai rankaiseviin seurauksiin liittyy tunnekokemus, joka tulee opituksi mukaan harjoiteltuun käyttäytymiseen. Hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että kouluttaminen perustuu palkitsemiseen eikä rankaisuihin. Koulutettuihin taitoihin liittyvät positiiviset tunteet lisäävät hyvinvointia jatkossakin.

Vahvisteen on seurattava välittömästi toivotusta käyttäytymisestä, jotta hevonen voi oppia käyttäytymisen ja sen seurauksen välisen yhteyden. Pienikin viive voi tehdä oppimisesta hevoselle hankalaa tai mahdotonta.

Paineavut, joita käytetään esimerkiksi ohjilla tai pohkeilla, on keskeytettävä heti, kun hevonen reagoi niihin toivotulla tavalla (negatiivinen vahvistaminen). Paineapujen myötäämiseen kannattaa lisätä positiivinen vahviste (ruokapalkinto tai mieluisa rapsuttaminen) silloin, kun se on mahdollista. Rankaisemista tulee välttää.

Ihmisen epäjohdonmukainen toiminta voi aiheuttaa hevosen käyttäytymisongelmia, kuten aggressiota, apatiaa tai jännittymistä. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi, jos painetta sisältäviä apuja ei vapauteta hevosen käyttäytyessä toivotulla tavalla tai palkitseminen ajoittuu väärään hetkeen.

7. Klassisen ehdollistamisen oikea käyttö

Tapahtumien toistuessa peräkkäin hevonen oppii niiden välisen yhteyden. Esimerkiksi ruoka-astian kolahdus voi saada hevosen ennakoimaan ruokintaa ja trailerin luukun avaaminen lastautumistilannetta. Ensimmäisen asian havaitessaan hevonen siis oppii seuraavan olevan tulossa.

Klassinen ehdollistuminen tulee huomioida koulutuksessa. Esimerkiksi ennen painepyyntöä on syytä käyttää paineetonta merkkiä, jotta hevosella on mahdollisuus välttää paine. Jos hevosta pyydetään hidastamaan vauhtia ohjia kiristämällä, ennen kiristymistä kannattaa käyttää hidastamiseen opetettua äänipyyntöä tai ratsastajan istunnan muutosta. Näin hevosen on mahdollista oppia hidastamaan jo ennen ohjien kiristymistä ja välttää ohjaspaineen kiristyminen kokonaan. Jokaisen painepyynnön tulee samasta syystä alkaa hyvin kevyenä.

8. Käyttäytymisen muokkaamisen oikea käyttö

Koulutettavat asiat tulee jakaa riittävän pieniin, helposti opittaviin osiin. Koulutusta toteutetaan suunnitelmallisesti vaiheesta toiseen edeten. Hyvin suunnitellussa kouluttamisessa hevosen on kaikissa vaiheissa helppo ymmärtää, mitä siltä odotetaan ja onnistua muuttamaan käyttäytymistään toivotulla tavalla. Käyttäytymisen muuttumista kohti tavoitetta vahvistetaan johdonmukaisesti negatiivisella ja / tai positiivisella vahvisteella.

Kouluttamista tehdään aluksi helpossa ja muuttumattomassa ympäristössä, jotta hevonen pääsee oppimaan turvallisesti ja rauhallisena. Sen jälkeen muutoksia tehdään yksi kerrallaan, esimerkiksi kouluttajan, ympäristön tai käytettyjen vihjeiden muuttuessa. Tätä koulutusvaihetta kutsutaan yleistämiseksi.

9. Apujen ja vihjeiden oikea käyttö

Käytettyjen vihjeiden tulee olla selkeitä ja helposti erotettavissa toisistaan. Jokaisella käytetyllä avulla tai vihjeellä voi olla vain yksi merkitys. Vihjeitä tulee käyttää yhtä kerrallaan, etteivät ne peitä toisiaan tai aiheuta hevoselle ristiriitaista tilannetta. 

Liikkeessä annettavat avut tulee ajoittaa hevosen liikemekaniikkaan nähden niin, että hevosen on mahdollista vastata niihin välittömästi.

10. Hevosten kouluttaminen ylläpitämään toimintaa

Hevonen tulee kouluttaa säilyttämään askellaji, vauhti, askelpituus, suunta sekä pään, kaulan ja kehon asento itse niin, että ihminen ei pakota niitä tai ylläpidä niitä jatkuvalla apujen käyttämisellä. Tämä tarkoittaa sitä, että hevoselta odotetaan kouluttamisen edetessä pidempikestoisia suorituksia ennen taukoa tai positiivista vahvistetta. Tavoitteena on, että hevonen osaa jatkaa koulutettuja tehtäviään itsenäisesti, kunnes sitä palkitaan tai se saa vihjeen seuraavasta tehtävästä.

Poster original text English	Finnish translation of original text
First Training Principles	Hevosten kouluttamisen perusperiaatteet
Include acknowledgements for translation
Human and horse welfare depend upon training methods and management that demonstrate:	Ihmisen ja hevosen hyvinvointi perustuu kouluttamiseen ja pitotapaan, joissa huomioidaan:
1. Regard for human and horse safety	1. Ihmisen ja hevosen turvallisuus
By acknowledging the horse’s size, power and flightiness. By learning to recognise flight/fight/freeze behaviours early. By minimizing the risk of causing pain, distress or injury. By ensuring horses and humans are appropriately matched.	Huomioimalla hevosen voima, koko ja pakoherkkyys. Tunnistamalla ajoissa pakoon, puolustautumiseen ja jähmettymiseen liittyvät käyttäytymismuutokset. Minimoimalla kivun, ahdistuksen ja vammojen riskit. Varmistamalla hevosen ja ihmisen sopivuus toisilleen.
2. Regard for the nature of horses	2. Hevosen lajityypilliset ominaisuudet
By meeting horse welfare needs such as foraging, freedom and equine company. By respecting the social nature of horses. By acknowledging that horses may perceive human movements as threatening. By avoiding dominance roles during interactions.	Täyttämällä hevosen hyvinvoinnin tarpeet, kuten ravinnonetsinnän, vapaan liikkumisen ja lajikumppaneiden seuran tarpeet. Kunnioittamalla hevosen sosiaalisuutta. Huomioimalla, että hevonen voi kokea ihmisen liikkumisen uhkaavaksi. Välttämällä dominanssiin perustuvia käsityksiä ja toimintatapoja.
3. Regard of horses’ mental and sensory abilities	3. Hevosen aistit ja mielen kyvyt
By acknowledging that horses think, see and hear differently from humans. By keeping the length of training sessions to a minimum. By not overestimating the horse’s mental abilities. By not underestimating the horses’ mental abilities	Huomioimalla, että hevonen ajattelee, näkee ja kuulee toisin kuin ihminen. Pitämällä harjoitukset lyhyinä. Huolehtimalla, ettei hevosen mielen kykyjä yli- eikä aliarvioida.
4. Regard for emotional states	4. Hevosen tunteet ja mieliala
By understanding that horses are sentient beings capable of suffering. By encouraging positive emotional states. By acknowledging that consistency makes horses optimistic for further training outcomes. By avoiding pain, discomfort and/or triggering fear.	Ymmärtämällä, että hevonen on tunteva eläin, joka voi kokea myös kärsimystä. Edistämällä hevosen myönteisiä tunteita ja kokemuksia. Huomioimalla, että johdonmukaisuudella voi saada hevosen suhtautumaan myönteisesti tuleviin koulutustilanteisiin. Välttämällä kipua, epämukavuutta ja/tai pelon aiheuttamista.
5. Correct use of desensitisation methods	5. Siedättämisen oikea käyttö
By learning to apply correctly systematic desensitisation, over-shadowing, counter-conditioning and differential reinforcement. Avoiding flooding (forcing the horse to endure aversive stimuli).	Käyttämällä siedättämistä, vaikutteiden peittämistä, vastaehdollistamista ja erottelevaa vahvistamista oikein. Välttämällä ylialtistamista eli hevosen pakottamista kestämään epämiellyttäviä asioita.
6. Correct use of operate conditioning	6. Operantin ehdollistamisen oikea käyttö
By understanding that behaviours become more or less likely as a result of their consequences. By removing pressures at the onset of a desired response. By minimising delays in reinforcement. By using combined reinforcement. By avoiding punishment.	Ymmärtämällä, että käyttäytymisen seuraukset vaikuttavat hevosen halukkuuteen toistaa käyttäytymistä. Poistamalla käytetty paine heti toivotun reaktion alkaessa. Minimoimalla vahvisteen antamisen viive. Yhdistämällä positiivista ja negatiivista vahvistamista. Välttämällä rankaisuja.
7. Correct use of classical conditioning	7. Klassisen ehdollistamisen oikea käyttö
By acknowledging that horses readily form associations between stimuli. By always using a light signal before a pressure-release sequence.	Huomioimalla, että hevonen oppii yhdistämään asiat ja tapahtumat toisiinsa. Käyttämällä aina kevyttä vihjettä ennen painetta ja sen poistoa.
8. Correct use of shaping	8. Käyttäytymisen muokkaamisen oikea käyttö
By breaking down training into the smallest achievable steps and progressively reinforcing each step toward the desired behaviour. By changing the context (trainer, place, signal), one aspect at a time. By planning the training to make it obvious and easy.	Jakamalla koulutettava käyttäytyminen pieniin, helposti opittaviin osiin. Vahvistamalla joka vaiheessa käyttäytymisen muutosta kohti tavoitekäyttäytymistä. Muuttamalla koulutustilannetta (ympäristö, kouluttaja, vihje) yksi asia kerrallaan. Suunnittelemalla koulutus hevoselle selkeäksi ja helpoksi.
9. Correct use of signals or cues	9. Apujen ja vihjeiden oikea käyttö
By ensuring the horse can discriminate one signal from the other. By ensuring each signal only has one meaning. By timing the signals with limb biomechanics. By avoiding the use of more than one signal at the same time.	Varmistamalla, että hevonen erottaa käytetyt avut toisistaan. Varmistamalla, että jokaisella avulla/vihjeellä on vain yksi merkitys. Ajoittamalla avut oikein hevosen liikemekaniikkaan nähden. Käyttämällä vain yhtä apua/vihjettä kerrallaan.
10. Regard for self carriage	10. Hevosen kouluttaminen ylläpitämään toimintaa
By training the horse to maintain gait, tempo, stride length, direction, head, neck and body posture. By avoiding forcing a posture or maintaining it through relentless signaling (nagging).	Opettamalla hevonen ylläpitämään itse askellaji, vauhti, askelpituus, suunta sekä pään, kaulan ja kehon asento. Välttämällä hevosen pitämistä tietyssä asennossa väkisin tai jatkuvalla apujen käytöllä.
This poster is a summary of the ISES Training Principles. To read the extended version go to: www.equitationscience.com	Tämä on tiivistelmä alkuperäisistä ISES kouluttamisen periaatteista. Tutustu alkuperäisiin osoitteessa: www.equitationscience.com

Teksti ja taulukko: Artikkelin on kirjoittanut ja taulukon kääntänyt Anna Kilpeläinen Vastuulliset ja kestävät hevosenpidonmallit -hankkeelle. Hanke on EU:n osarahoittama. Taulukon ja tekstin lähteenä on käytetty kansainvälisen tiedeyhteisö International Society for Equitation Science ISES-järjestön laatimaa 10 perusperiaatetta hevosten kouluttamiseen. Alkuperäinen julkaisu on saatavilla osoitteessa: https://www.equitationscience.com/ises-training-principles