Hyvinvoiva hevonen – mitä se käytännössä tarkoittaa? Osa 3. Hyvät pito-olosuhteet: lepo ja lämmönsäätely

Hevosten hyvinvointiin vaikuttavat vahvasti niiden pito-olosuhteet. Niihin kuuluvat hoitotoimien lisäksi muun muassa lämpötilan sopivuus sekä makuumukavuus. Myös liikkumisvapaus ja mahdollisuus sosiaalisiin kontakteihin sekä luontaisten käyttäytymistarpeiden toteuttamiseen vaikuttavat hevosen hyvinvointiin ja riippuvat tallin pito-olosuhteista. Tallien resurssien ja toimintatapojen analysointi vaatii siis tiedonkeruuta ja mittaamista, koska kaikille hevosten hyvinvointiin vaikuttaville tekijöille ei ole eläinperäisiä mittareita (Dalla Costa ym. 2014).

Hevosten pitäminen sisältää paljon hevoseen kohdistuvaa toimintaa, kuten varustamista, liikutusta, taluttamista ja muita hoitotoimenpiteitä. Määrä on selkeästi suurempi kuin esimerkiksi tuotantoeläimiin kohdistuvissa toimenpiteissä. Nämä toimet aiheuttavat tutkimusten mukaan hevoselle epämukavuutta tai kipua useammin kuin moni hevosten kanssa toimiva tietää, mikä vaikuttaa hevosten hyvinvointiin (Dyson ym. 2018; Mellor 2020).

Uni ja lepo

Hevosten unitutkimus on vielä nuori tieteenala, mutta ensimmäisten tutkimusten mukaan uni vaikuttaa merkittävästi hevosten hyvinvointiin ja terveyteen (Lüscher 2023). Hevosen nukkumiseen ja unen määrän vuorokaudessa vaikuttavat monet eri tekijät, kuten ympäristön rauhallisuus, päivän tapahtumat, liikunta ja ruokinta, sekä makuualustan pehmeys. Etenkin rapid eye movement-uni (REM-uni), eli vilkeuni, on mahdollista vain, jos hevonen on makuuasennossa (Wöhr ym. 2016). Uusimpien tutkimusten mukaan hevonen voi nukkua REM-unta vain kylkiasennossa (Kjellberg ym. 2022) tai jos sen kaula ja pää ovat täysin rentoja (Lüscher 2023).

Jotta hevoset saavat niiden aivojen ja elimistön toiminnalle välttämättömän määrän REM-unta, tulee niiden olla makuuasennossa vähintään 30 min vuorokaudessa (Kelemen ym. 2021). Hevoset kuitenkin välttävät makuulle menoa, jos ne eivät tunne oloaan turvalliseksi, jos niillä ei ole tarpeeksi tilaa tai jos makuualusta ei ole sopiva (Burla ym. 2017). Ne voivat siirtää makuulle menoa ja REM-unen saantia jopa useiden kuukausien ajan (Kalus 2014), mikä aiheuttaa REM-univajetta. Pahimmillaan univaje voi aiheuttaa hevosten kaatuilua tai luhistumista (Wöhr ym. 2016).

Hevoset suosivat paksua ja kuivaa makuualustaa (Lüscher 2023), sekä olkikuivitusta (Pedersen ym. 2004). Uusimpien tutkimusten mukaan hevosten karsinoiden riittävä koko tulisi olla noin 12 m², jotta ne mahdollistaisivat hevosten hyvinvoinnin ja luontaisten käyttäytymistarpeiden toteutumisen.(Ashari ym. 2021) Hevoset myös nukkuvat ajallisesti vähemmän pienissä (1,5x hevosen säkäkorkeus) karsioissa kuin suurissa (2,5x hevosen säkäkorkeus) (Chung ym. 2018; Raabymagle ja Ladewig 2006).

Lämpötila ja lämmönsäätely

Hevoset ovat tasalämpöisiä eläimiä ja niiden ruumiinlämpö pysyy tasaisena ulkopuolisista tekijöistä huolimatta. Niiden lämmönsäätely tapahtuu endotermisesti, eli kehon sisällä. Hevosten elimistössä syntyy lämpöä jatkuvasti ruoansulatuksen ja aineenvaihdunnan toiminnan kautta. Syöminen onkin hevosen tärkein tapa tuottaa lämpöä. Luontaiseen lämmönsäätelyyn vaikuttavat myös hevosen ikä, pito-olosuhteet, karvan paksuus ja kuntoluokka (Mejdell ym. 2020). Hevosten karvapeitteen kasvua ja karvanvaihtoa säätelee ympäristön valoisuus, ei niinkään lämpötila (Murphy 2019).

Termoneutraali alue tarkoittaa sitä lämpötila-aluetta, jossa hevonen voi pitää ruumiinlämpönsä tasaisena luonnollisia säätelymekanismejaan hyödyntäen. Termoneutraalin alueen laajuus on yksilöllistä. Lisäksi siihen vaikuttaa millaisissa sääoloissa hevonen elää ja mihin se on tottunut. Tutkimusten mukaan termoneutraali alue voikin vaihdella +10 ºC ja -16 ºC asteen välillä. Etenkin sateinen ja tuulinen sää tekee lämmönsäätelystä hevoselle haastavaa. Norjassa tehdyssä tutkimuksessa, jossa hevoset saivat valintakokeen avulla itse valita loimituksen, ne halusivat loimen juuri kylmänkosteissa sääoloissa, sekä kun ulkolämpötila laski alle -10 ºC. Toisaalta yli +20 ºC asteessa kaikki hevoset halusivat olla ilman loimea. Vanhat hevoset usein suosivat loimen käyttöä (Mejdell ym. 2020).

Loimien käyttö lämpimässä säässä voi haitata hevosten luonnollista lämmönsäätelyä, jolloin hevonen ei pysty viilentämään itseään tehokkaasti. Riskinä on, että hevosen elimistö ylikuumenee. Loimien käyttö heti raskaan liikunnan jälkeen hidastaa myös harjoittelusta palautumista (Mejdell ym. 2020). Klippaamisen tiedetään häiritsevän hevosen luontaista lämmönsäätelyä, mistä johtuen klipattu hevonen kuitenkin tarvitsee lähes poikkeuksetta loimen (Murphy 2019). Klippaamisen uskotaan olevan hevoselle myös epämiellyttävää, vaikka se ei sitä käyttäytymisellään vahvasti näyttäisikään (Yarnell ym. 2013).

Kunnollinen säänsuoja toimii monipuolisimpana apuna hevosten lämmönsäätelyssä. Tutkimusten mukaan vähintään kolme seinää ja katto luovat suojan, jota hevonen voi käyttää kylmässä sekä lämpimässä säässä. Käyttöastetta lisää, jos säänsuojassa on vähintään kaksi sisäänkäyntiä. Tärkeää on, että säänsuoja on tarpeeksi suuri, se on sijoitettu niin, että hevoset näkevät laumansa sieltä ja että säänsuoja ja sen ympäristö ovat siistit, puhtaat ja kuivat (Mejdell ym. 2020).

Yhteenveto

Tallien toimintatavoilla ja hevosten pito-olosuhteilla on paljon vaikutusta hevosten hyvinvointiin. Hevosten unta ja lepoa voi seurata ja mitata esimerkiksi videokameroiden tai kiihtyvyysmittareiden avulla, jolloin nukkumisesta ja makuulle menosta saadaan arvokasta tietoa. Etenkin makuualusta ja riittävän suuri tila vaikuttavat hevosten halukkuuteen mennä makuulle. Makuuasento on kuitenkin oleellista REM-unen saannille.

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa sääolot voivat olla hyvin vaihtelevia ja haastavia. Sen takia hevosten lämmönsäätelyyn tulee kiinnittää huomiota. Paljon ulkoilevilla hevosilla tulisi olla niille sopiva säänsuoja. Loimittamisessa taas tulisi kiinnittää huomiota siihen, tarvitseeko hevonen loimea, vai riittäisikö sen luontainen lämmönsäätelykyky. Yleensä loimen tarpeen voi arvioida kokeilemalla kuinka lämmin hevosen iho on. Jos hevonen tuntuu kädellä kokeiltaessa todella lämpimältä loimen alla, on loimitusta syytä keventää. Toisaalta, jos hevonen tuntuu käteen kylmältä loimien alla, on loimitusta syytä lisätä.

Lähteet

Ashari, N. F. A. M., F. Hanis, M. R. M. Yunos, ja F. Baharudin. 2021. 100  Effects of space and exercise on the rolling behaviour in stabled horses. Proceedings of the Virtual Equine Science Symposium 1st – 4th June, 2021 100:103563. https://doi.org/10.1016/j.jevs.2021.103563.

Burla, Joan-Bryce, Christina Rufener, Iris Bachmann, Lorenz Gygax, Antonia Patt, ja Edna Hillmann. 2017. Space Allowance of the Littered Area Affects Lying Behavior in Group-Housed Horses. Frontiers in veterinary science 4:23–23. https://doi.org/10.3389/fvets.2017.00023.

Chung, Eric Lim Teik, Nurul Hayah Khairuddin, Tengku Rinalfi Putra Tengku Azizan, ja Lawan Adamu. 2018. Sleeping patterns of horses in selected local horse stables in Malaysia. Journal of Veterinary Behavior 26:1–4. https://doi.org/10.1016/j.jveb.2018.03.014.

Dalla Costa, E., L. Murray, F. Dai, E. Canali, ja M. Minero. 2014. Equine on-farm welfare assessment: a review of animal-based indicators. Animal Welfare 23(3):323–41. https://doi.org/10.7120/09627286.23.3.323.

Dyson, Sue, Jeannine Berger, Andrea D. Ellis, ja Jessica Mullard. 2018. Development of an ethogram for a pain scoring system in ridden horses and its application to determine the presence of musculoskeletal pain. Journal of veterinary behavior 23:47–57. https://doi.org/10.1016/j.jveb.2017.10.008.

Kalus, Magdalena. 2014. Schlafverhalten und Physiologie des Schlafes beim Pferd auf der Basis polysomnographischer Untersuchungen.
Kelemen, Zsofia, Herwig Grimm, Mariessa Long, Ulrike Auer, ja Florien Jenner. 2021. Recumbency as an Equine Welfare Indicator in Geriatric Horses and Horses with Chronic Orthopaedic Disease. Animals 11(11). https://doi.org/10.3390/ani11113189.

Kjellberg, Linda, Hanna Sassner, ja Jenny Yngvesson. 2022. Horses’ resting behaviour in shelters of varying size compared with single boxes. Applied animal behaviour science 254:105715. https://doi.org/10.1016/j.applanim.2022.105715.

Lüscher, Michelle. 2023. Makuualustan pehmeyden vaikutus hevosten uni- ja lepokäyttäytymiseen. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto.
Mejdell, Cecilie M., Knut Egil Bøe, ja Grete H. M. Jørgensen. 2020. Caring for the horse in a cold climate—Reviewing principles for thermoregulation and horse preferences. Applied animal behaviour science 231:105071. https://doi.org/10.1016/j.applanim.2020.105071.

Mellor, David J. 2020. Mouth Pain in Horses: Physiological Foundations, Behavioural Indices, Welfare Implications, and a Suggested Solution. Animals (Basel) 10(4):572. https://doi.org/10.3390/ani10040572.

Murphy, Barbara A. 2019. Circadian and Circannual Regulation in the Horse: Internal Timing in an Elite Athlete. Journal of Equine Veterinary Science 76:14–24. https://doi.org/10.1016/j.jevs.2019.02.026.

Pedersen, Gunhild Riemann, Eva Søndergaard, ja Jan Ladewig. 2004. The influence of bedding on the time horses spend recumbent. Journal of Equine Veterinary Science 24(4):153–58. https://doi.org/10.1016/j.jevs.2004.03.013.

Raabymagle, Peter, ja Jan Ladewig. 2006. Lying behavior in horses in relation to box size. Journal of Equine Veterinary Science 26(1):11–17. https://doi.org/10.1016/j.jevs.2005.11.015.

Wöhr, A. C., M. Klaus, S. Reese, C. Fuchs, ja M. Erhard. 2016. Equine Sleep Behaviour and Physiology Based on Polysomnographic Examinations. Equine Veterinary Journal 48:9–9. https://doi.org/10.1111/evj.08_12612.

Yarnell, Kelly, Carol Hall, ja Ellen Billett. 2013. An assessment of the aversive nature of an animal management procedure (clipping) using behavioral and physiological measures. Physiology & behavior 118:32–39. https://doi.org/10.1016/j.physbeh.2013.05.013.